”Mamma, när jag blir stor så börjar min kropp också laga insulin, samma som er.” : en kvalitativ intervjustudie om vården och vardagen av barn som har diabetes.
Ristimäki, Heidi (2022)
Ristimäki, Heidi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205087822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205087822
Tiivistelmä
Tyyppi 1 diabetesta on Suomessa yleisempi kuin missään muussa maassa maailmassa. Suomessa noin 50 000 ihmisellä on tyypin 1 diabetes. Tyyppi 1 diabetes vaatii elinikäistä insuliinihoitoa, joka voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämään monin eri tavoin. Tämän työn tarkoituksena on saada tietoa ja ymmärrystä diabetesta sairastavien pienten lasten hoidosta ja jokapäiväisestä elämästä. Miten tauti vaikuttaa perheen arkeen ja terveydenhuollon ammattilaisten väliseen vuorovaikutukseen. Mitä sairaanhoitaja voi ottaa huomioon ohjatesssaan ja antaessaan uutta tietoa vanhemmille.
Teoreettisena lähtökohtana käytettiin Katie Erikssonin teoriaa "terveys on tuoreuden, terveyden ja hyvinvoinnin tila". Tämä teoria voi liittyä hyvin diabetekseen, koska se käsittelee fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia näkökohtia.
Tutkimus on laadullinen puolirakenteinen haastattelututkimus, jota analysoitiin sisältöanalyysin avulla. Puolirakenteinen haastattelumenetelmä oli erittäin sopiva, koska se sai haastattelun tuntumaan neutraalilta ja elävältä. Tuloksissa kävi ilmi, että elämä diabetesta sairastavan lapsen kanssa ei ole muuttunut radikaalisti, mutta enemmän, jos poikkeaa jokapäiväisestä elämästä, se vaatii enemmän suunnittelua. Kävi myös ilmi, että kaikki vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä sairaaloiden hoitoon, hoitajan hoitoon, tukeen ja valvontaan. Kaikki vanhemmat kokevat olevansa väsyneitä ja ahdistuneita, ja jatkuva läsnäolo voi olla toisinaan hyvin raskasta.
Teoreettisena lähtökohtana käytettiin Katie Erikssonin teoriaa "terveys on tuoreuden, terveyden ja hyvinvoinnin tila". Tämä teoria voi liittyä hyvin diabetekseen, koska se käsittelee fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia näkökohtia.
Tutkimus on laadullinen puolirakenteinen haastattelututkimus, jota analysoitiin sisältöanalyysin avulla. Puolirakenteinen haastattelumenetelmä oli erittäin sopiva, koska se sai haastattelun tuntumaan neutraalilta ja elävältä. Tuloksissa kävi ilmi, että elämä diabetesta sairastavan lapsen kanssa ei ole muuttunut radikaalisti, mutta enemmän, jos poikkeaa jokapäiväisestä elämästä, se vaatii enemmän suunnittelua. Kävi myös ilmi, että kaikki vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä sairaaloiden hoitoon, hoitajan hoitoon, tukeen ja valvontaan. Kaikki vanhemmat kokevat olevansa väsyneitä ja ahdistuneita, ja jatkuva läsnäolo voi olla toisinaan hyvin raskasta.