Esihenkilön johtamistyylin vaikutus työmotivaatioon
Bäckman, Jarna (2022)
Bäckman, Jarna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205037004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205037004
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, onko työntekijän itseohjautuvuutta tukevalla johtamistyylillä yhteyttä parempaan työmotivaatioon. Tutkimuskysymyksinä oli, miten työntekijät määrittelevät esihenkilön johtamistyyliä omassa työympäristössään, millaisia kokemuksia työntekijöillä on johtamisesta liittyen heidän työmotivaatioonsa ja millainen esihenkilön johtamistyyli edistää työmotivaatiota. Opinnäytetyö liittyy Hyvinvoiva terveydenhuolto -hankkeeseen, jonka tavoitteena on edistää sosiaali- ja terveysalan henkilöstön työssä jaksamista. Lisäksi tavoitteena on lisätä ja ylläpitää alan vetovoimaa koronaviruspandemian aikana sekä pitkällä aikavälillä. Hankkeessa Laurea ammattikorkeakoulun yhteistyökumppanina on Suomen Sairaanhoitajat ry. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke ajalle 15.2.2021–31.12.2023.
Työmotivaatiota tarkasteltiin motivaatioteorioiden näkökulmasta, erityisesti itseohjautuvuusteorian näkökulmasta. Teorian mukaan ihmisen psykologisia perustarpeita ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Motivaatioteorioiden lisäksi aihetta tarkasteltiin johtamisoppien, työkyvyn sekä johtamistyyleihin liittyvien tutkimusartikkelien näkökulmista. Aikaisemmissa tutkimusartikkeleissa on tunnistettu palveleva-, autenttinen- ja transformationaalinen johtamistyyli. Kaikissa niissä on itseohjautuvuutta tukevia elementtejä, kuten rakentavan ja positiivisen palautteen antaminen, sopivan haastavat työtehtävät, kehittymisen tukeminen ja tiedon jakaminen. Lisäksi yhteistä on, että esihenkilön toiminnassa korostuvat hyvä itsetuntemus, arvojen esille nostaminen, työntekijöiden tarpeisiin sekä viesteihin reagoiminen siten, etteivät työntekijät jää yksin esihenkilön neuvoa ja tukea vaativissa tilanteissa.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus ja aineiston analyysissa sovellettiin sisällönanalyysin keinoja. Tutkimusaineistona oli hanketoimijoiden kolmesta työpajasta keräämä aineisto. Pajoihin osallistui yhteensä 44 sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Sisällönanalyysi tehtiin teorialähteisesti itseohjautuvuusteorian kolmea psykologisen perustarpeen osa-aluetta vapaaehtoisuutta, kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta hyödyntäen. Aineistosta löytyi hyvin työmotivaatioon liittyvää sisältöä.
Tulokset osoittavat sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä olevan sekä kielteisiä, että myönteisiä kokemuksia esihenkilön johtamistyylin vaikutuksista työmotivaatioon. Työmotivaatioon vaikuttavat erityisesti neljä osa-aluetta, joita ovat vuorovaikutus, työaika, työn rajaaminen ja työssä kehittyminen. Tulosten mukaan itseohjautuvuutta tukevalla johtamistyylillä on yhteyttä parempaan työmotivaatioon. Työmotivaatiota edistää, mikäli esihenkilö huomioi psykologisia perustarpeita, jotka tukevat itseohjautuvuutta. Mikään tietynlainen johtamistyyli ei tulosten eikä tietoperustassa esitettyjen tutkimusten mukaan ole ylitse muiden. Enemmänkin esihenkilöltä odotetaan tietynlaisia ominaisuuksia ja vuorovaikutustaitoja.
Työmotivaatiota tarkasteltiin motivaatioteorioiden näkökulmasta, erityisesti itseohjautuvuusteorian näkökulmasta. Teorian mukaan ihmisen psykologisia perustarpeita ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Motivaatioteorioiden lisäksi aihetta tarkasteltiin johtamisoppien, työkyvyn sekä johtamistyyleihin liittyvien tutkimusartikkelien näkökulmista. Aikaisemmissa tutkimusartikkeleissa on tunnistettu palveleva-, autenttinen- ja transformationaalinen johtamistyyli. Kaikissa niissä on itseohjautuvuutta tukevia elementtejä, kuten rakentavan ja positiivisen palautteen antaminen, sopivan haastavat työtehtävät, kehittymisen tukeminen ja tiedon jakaminen. Lisäksi yhteistä on, että esihenkilön toiminnassa korostuvat hyvä itsetuntemus, arvojen esille nostaminen, työntekijöiden tarpeisiin sekä viesteihin reagoiminen siten, etteivät työntekijät jää yksin esihenkilön neuvoa ja tukea vaativissa tilanteissa.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus ja aineiston analyysissa sovellettiin sisällönanalyysin keinoja. Tutkimusaineistona oli hanketoimijoiden kolmesta työpajasta keräämä aineisto. Pajoihin osallistui yhteensä 44 sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Sisällönanalyysi tehtiin teorialähteisesti itseohjautuvuusteorian kolmea psykologisen perustarpeen osa-aluetta vapaaehtoisuutta, kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta hyödyntäen. Aineistosta löytyi hyvin työmotivaatioon liittyvää sisältöä.
Tulokset osoittavat sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä olevan sekä kielteisiä, että myönteisiä kokemuksia esihenkilön johtamistyylin vaikutuksista työmotivaatioon. Työmotivaatioon vaikuttavat erityisesti neljä osa-aluetta, joita ovat vuorovaikutus, työaika, työn rajaaminen ja työssä kehittyminen. Tulosten mukaan itseohjautuvuutta tukevalla johtamistyylillä on yhteyttä parempaan työmotivaatioon. Työmotivaatiota edistää, mikäli esihenkilö huomioi psykologisia perustarpeita, jotka tukevat itseohjautuvuutta. Mikään tietynlainen johtamistyyli ei tulosten eikä tietoperustassa esitettyjen tutkimusten mukaan ole ylitse muiden. Enemmänkin esihenkilöltä odotetaan tietynlaisia ominaisuuksia ja vuorovaikutustaitoja.