Toimintatapa miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (UAS) käyttöön pelastustoimessa
Lohiranto, Markus (2022)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Lohiranto, Markus
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204044425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204044425
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää toimintatapa miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (engl. Unmanned Aircraft Systems, UAS) käyttöön pelastustoimessa. Onnettomuustilanteessa miehittämättömän ilma-alustoiminnan avulla on mahdollista pelastaa elämää ja omaisuutta sekä suojella ympäristöä. Miehittämätön ilma-alustoiminta on lisääntynyt ja tulee lisääntymään pelastustoimen tehtävissä. Ilmatila on vieraampi toimintaympäristö pelastustoimelle kuin maa- ja vesistöympäristö ja tämä asettaa omat haasteensa lisääntyvään UAS-toimintaan. Vakioidulla toimintamallilla on mahdollista toteuttaa pelastuslaitoksen UAS-toimintaa turvallisesti ja tehokkaasti.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vastata tutkimusongelmaan, miten miehittämätön ilma-alustoiminta voidaan järjestää pelastuslaitokselle turvallisesti ja tehokkaasti? Työssä noudatettiin konstruktiivista tutkimusotetta ja sen tuloksena syntyi konkreettisia työkaluja käytännön toiminnan tueksi. Tutkimusaineistona työssä käytettiin olemassa olevaa UAS-toimintaa kuvaavaa kirjallisuutta, UAS-tiimin työskentelyn havainnointia, käytännön UAS-testejä sekä kerättyjä kokemuksia todellisilta pelastustehtäviltä.
Tutkimuksen päätuloksena syntyi teoreettiseen tietoon perustuva ja analysoitu tietopaketti ja käytännön työkaluja pelastuslaitoksen UAS-toiminnan tueksi. Näitä työkaluja ovat seuraavat asiat: opas UAS-toiminnan riskienarviointiin ja lennätyksen suorittamiseen, UAS-operaattorin ja pelastustoiminnan johtajien koulutussuunnitelma ja UAS-toiminnan ilmoitus-, raportointi- ja tilastointityökalu. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pelastustoimen toimintapa miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käytössä täytyy määritellä ja vakioida. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käytön toimintatavan määrittelyä. The aim of this study was to develop an approach for the use of Unmanned Aircraft Systems (UAS) in rescue operations. In the event of an accident, unmanned aerial vehicles make it possible to save lives and property and protect the environment. Unmanned aircraft operations have increased and will increase in rescue missions. Airspace is a more unfamiliar operating environment for rescue than the terrestrial and aquatic environment, and this poses its own challenges to increasing UAS operations. With a standard operating model, it is possible to implement the UAS operations of the rescue service safely and efficiently.
The aim of this study was to answer the research problem, how unmanned aircraft operations can be organized for the rescue service safely and efficiently. The work followed a constructive research approach and resulted in concrete tools to support practical activities. The research material used in the work was the literature describing the existing UAS activities, the observation of the work of the UAS team, practical UAS tests and experiences from real rescue missions.
The main result of the research was a data package based on the theoretical data and analysis, as well as practical tools to support the rescue service's UAS operations. These tools include a guide to risk assessment and deployment of UAS operations, a training plan for UAS operators and rescue managers, and a tool for reporting, reporting, and statistics on UAS operations. The study concludes that the operation of rescue operations in the use of unmanned aircraft systems needs to be defined and standardized.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli vastata tutkimusongelmaan, miten miehittämätön ilma-alustoiminta voidaan järjestää pelastuslaitokselle turvallisesti ja tehokkaasti? Työssä noudatettiin konstruktiivista tutkimusotetta ja sen tuloksena syntyi konkreettisia työkaluja käytännön toiminnan tueksi. Tutkimusaineistona työssä käytettiin olemassa olevaa UAS-toimintaa kuvaavaa kirjallisuutta, UAS-tiimin työskentelyn havainnointia, käytännön UAS-testejä sekä kerättyjä kokemuksia todellisilta pelastustehtäviltä.
Tutkimuksen päätuloksena syntyi teoreettiseen tietoon perustuva ja analysoitu tietopaketti ja käytännön työkaluja pelastuslaitoksen UAS-toiminnan tueksi. Näitä työkaluja ovat seuraavat asiat: opas UAS-toiminnan riskienarviointiin ja lennätyksen suorittamiseen, UAS-operaattorin ja pelastustoiminnan johtajien koulutussuunnitelma ja UAS-toiminnan ilmoitus-, raportointi- ja tilastointityökalu. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pelastustoimen toimintapa miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käytössä täytyy määritellä ja vakioida. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käytön toimintatavan määrittelyä.
The aim of this study was to answer the research problem, how unmanned aircraft operations can be organized for the rescue service safely and efficiently. The work followed a constructive research approach and resulted in concrete tools to support practical activities. The research material used in the work was the literature describing the existing UAS activities, the observation of the work of the UAS team, practical UAS tests and experiences from real rescue missions.
The main result of the research was a data package based on the theoretical data and analysis, as well as practical tools to support the rescue service's UAS operations. These tools include a guide to risk assessment and deployment of UAS operations, a training plan for UAS operators and rescue managers, and a tool for reporting, reporting, and statistics on UAS operations. The study concludes that the operation of rescue operations in the use of unmanned aircraft systems needs to be defined and standardized.