Työhyvinvoinnin edistäminen etätyöntekijöillä työntekijän näkökulmasta
Sandhu, Diana (2021)
Lataukset:
Sandhu, Diana
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120623942
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120623942
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata työhyvinvointia edistäviä tekijöitä etätyössä työntekijän näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet etätyöntekijän työhyvinvointiin, millä tavoin työhyvinvointia voisi tulevaisuudessa edistää yksilötasolla ja organisaatiotasolla sekä minkälaisen työhyvinvoinnin mallin työntekijät näkisivät hyvänä tulevaisuudessa. Opinnäytetyön tavoitteena on saada tietoa työhyvinvoinnin kehittämisen tueksi ja konkreettisia keinoja etätyöntekijöiden työhyvinvoinnin parantamiseksi. Etätyön tekeminen on yleistynyt maailmanlaajuisen koronapandemian myötä merkittävästi, jolloin työhyvinvoinnin kehittämiseen on kiinnitettävä huomioita uudella tavalla.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Työelämän yhteistyökumppani opinnäytetyössä oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tiedonkeruumenetelmäksi valittiin teemahaastattelu ja teemahaastattelun tulokset analysoitiin induktiivisen temaattisen analyysin periaatteita noudattaen. Tämä opinnäytetyö koostuu tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä ja tutkimusosuudesta. Teoreettisen viitekehyksen ensimmäinen osa käsittelee työhyvinvointia, siihen liittyvistä malleista sekä työhyvinvoinnin edistämisestä. Toisessa osassa tarkastellaan etätyön erityispiirteitä ja etä- ja hybridityön tulevaisuutta. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää THL:n etätyötä tekevää työntekijää.
Tutkimuksen tulosten mukaan työntekijät viihtyivät etätöissä toimistotyötä paremmin ja haluavat tehdä etätöitä laajalti myös jatkossa. Organisaatiotasolla erityisesti lähijohtaminen sekä sisäinen viestintä ja vuorovaikutus vaikuttivat etätyöntekijän työhyvinvointiin. Erityisesti sujuva ja avoin kollegoiden välinen kommunikaatio ja muutoksista tiedottaminen koettiin työhyvinvoinnin kannalta tärkeäksi. Lähiesimieheltä toivottiin läsnäoloa ja aitoa kiinnostusta työntekijää kohtaan. Etätyön hyvinä puolina tutkimuksessa nousivat esiin etätyön joustavuus, lisääntynyt aika palautumiselle ja perheen kanssa vietetylle ajalle. Haastateltavat kokivat, että työteho etätöissä on korkeampi. Tähän vaikutti aiempaa rauhallisempi työympäristö ja jatkuvien keskeytysten puute. Tulevaisuuden etätyömallin työntekijät toivoivat olevan työntekijälähtöinen, joustava ja perusteltu. Vaikka haastatteluissa nousi esiin myös etätyön haittapuolia, kuten erillisyyden tunteet työyhteisöstä, koettiin kaikissa haastatteluissa etätyössä olevan enemmän hyviä puolia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta etätyön edistävän työn ja vapaa-ajan yhdistämistä. Etätyön joustavuus voi vähentää työntekijöiden kokemaa kuormitusta työstä, ja hyvällä lähijohtamisella ja terveyttä edistävällä etätyöympäristöllä työhyvinvointiin etätyössä voidaan vaikuttaa sitä kohentavasti. Myös yksinäisyyden tunteita etätyössä voidaan vähentää hyvällä sisäisellä viestinnällä ja vuorovaikutuksella.
Hybridityöhön siirtyminen koskettaa yhä useampia toimialoja. Jatkotutkimusaiheena voitaisiin tarkastella esimerkiksi sitä, millaisilla viestinnän ja lähijohtamisen keinoilla työhyvinvointia etätyössä voitaisiin lisätä. Työntekijän näkökulmasta pidempiaikaisen etätyön vaikutuksia esimerkiksi työtehoon ja työhön sitoutumiseen olisi aihetta tutkia enemmän.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Työelämän yhteistyökumppani opinnäytetyössä oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tiedonkeruumenetelmäksi valittiin teemahaastattelu ja teemahaastattelun tulokset analysoitiin induktiivisen temaattisen analyysin periaatteita noudattaen. Tämä opinnäytetyö koostuu tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä ja tutkimusosuudesta. Teoreettisen viitekehyksen ensimmäinen osa käsittelee työhyvinvointia, siihen liittyvistä malleista sekä työhyvinvoinnin edistämisestä. Toisessa osassa tarkastellaan etätyön erityispiirteitä ja etä- ja hybridityön tulevaisuutta. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää THL:n etätyötä tekevää työntekijää.
Tutkimuksen tulosten mukaan työntekijät viihtyivät etätöissä toimistotyötä paremmin ja haluavat tehdä etätöitä laajalti myös jatkossa. Organisaatiotasolla erityisesti lähijohtaminen sekä sisäinen viestintä ja vuorovaikutus vaikuttivat etätyöntekijän työhyvinvointiin. Erityisesti sujuva ja avoin kollegoiden välinen kommunikaatio ja muutoksista tiedottaminen koettiin työhyvinvoinnin kannalta tärkeäksi. Lähiesimieheltä toivottiin läsnäoloa ja aitoa kiinnostusta työntekijää kohtaan. Etätyön hyvinä puolina tutkimuksessa nousivat esiin etätyön joustavuus, lisääntynyt aika palautumiselle ja perheen kanssa vietetylle ajalle. Haastateltavat kokivat, että työteho etätöissä on korkeampi. Tähän vaikutti aiempaa rauhallisempi työympäristö ja jatkuvien keskeytysten puute. Tulevaisuuden etätyömallin työntekijät toivoivat olevan työntekijälähtöinen, joustava ja perusteltu. Vaikka haastatteluissa nousi esiin myös etätyön haittapuolia, kuten erillisyyden tunteet työyhteisöstä, koettiin kaikissa haastatteluissa etätyössä olevan enemmän hyviä puolia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta etätyön edistävän työn ja vapaa-ajan yhdistämistä. Etätyön joustavuus voi vähentää työntekijöiden kokemaa kuormitusta työstä, ja hyvällä lähijohtamisella ja terveyttä edistävällä etätyöympäristöllä työhyvinvointiin etätyössä voidaan vaikuttaa sitä kohentavasti. Myös yksinäisyyden tunteita etätyössä voidaan vähentää hyvällä sisäisellä viestinnällä ja vuorovaikutuksella.
Hybridityöhön siirtyminen koskettaa yhä useampia toimialoja. Jatkotutkimusaiheena voitaisiin tarkastella esimerkiksi sitä, millaisilla viestinnän ja lähijohtamisen keinoilla työhyvinvointia etätyössä voitaisiin lisätä. Työntekijän näkökulmasta pidempiaikaisen etätyön vaikutuksia esimerkiksi työtehoon ja työhön sitoutumiseen olisi aihetta tutkia enemmän.