Uusien esihenkilöiden perehdytys Päijät-Hämeen keskussairaalassa
Anttonen, Hanna-Maija (2021)
Anttonen, Hanna-Maija
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021113022643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021113022643
Tiivistelmä
Perehdytys on organisaatiolle tärkeä ja kallis prosessi, jolla varmistetaan työn oppiminen ja työyhteisöön sopeutuminen. Laadukkaasti toteutettuna se on hyvä kilpailuetu. Uudet esihenkilöt vaativat tukea ja ohjausta suoriutuakseen työstään. Esihenkilöiden perehdytys tulisi aina olla yksilöllistä ja systemaattista. Mentorointi jatkaa perehtymistä orientaatiovaiheen jälkeen, ja siitä on todettu olevan apua esihenkilön tehtäviin siirryttäessä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Päijät-Hämeen keskussairaalan uusien esihenkilöiden perehdytysprosessin sisältöä ja toteutusta. Tavoitteena oli saada tietoa esihenkilöiden tämänhetkisestä perehdytysprosessista sekä tunnistaa toimivia ja kehittämistä vaativia osa-alueita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja aineisto kerättiin yksilöhaastatteluin puolistrukturoitua teemahaastattelurunkoa apuna käyttäen. Tutkimuksessa haastateltiin viisi esihenkilöä, jotka tässä tutkimuksessa ovat hoitotyön lähiesihenkilöitä eli osastonhoitajia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Esihenkilöiden perehdytyksessä todettiin olevan erilaisia käytänteitä ja ongelmaksi osoittautui ajan puute. Esihenkilöille toivottiin omaa perehdytyssuunnitelmaa, joka olisi räätälöitävissä yksilöllisesti. Perehtymisen aikatauluttaminen ja tavoitteellisuus koettiin tärkeäksi. Verkko-oppimisalusta nähtiin hyödylliseksi tueksi perehtymiselle. Mentorointi nähtiin mahdollisuutena kehittää omaa johtamisosaamista.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esihenkilöiden perehdytyksen kehittämisessä, esihenkilöille suunnatun mentorointiohjelman suunnittelussa ja johtamisosaamisen tukemisessa. Jatkotutkimusehdotuksena esihenkilöiden perehdytystä olisi hyvä tutkia uudelleen, ja selvittää yksilöidyn perehdytysprosessin vaikutuksia perehdytyskokemukseen ja ajanhallintaan.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Päijät-Hämeen keskussairaalan uusien esihenkilöiden perehdytysprosessin sisältöä ja toteutusta. Tavoitteena oli saada tietoa esihenkilöiden tämänhetkisestä perehdytysprosessista sekä tunnistaa toimivia ja kehittämistä vaativia osa-alueita. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja aineisto kerättiin yksilöhaastatteluin puolistrukturoitua teemahaastattelurunkoa apuna käyttäen. Tutkimuksessa haastateltiin viisi esihenkilöä, jotka tässä tutkimuksessa ovat hoitotyön lähiesihenkilöitä eli osastonhoitajia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Esihenkilöiden perehdytyksessä todettiin olevan erilaisia käytänteitä ja ongelmaksi osoittautui ajan puute. Esihenkilöille toivottiin omaa perehdytyssuunnitelmaa, joka olisi räätälöitävissä yksilöllisesti. Perehtymisen aikatauluttaminen ja tavoitteellisuus koettiin tärkeäksi. Verkko-oppimisalusta nähtiin hyödylliseksi tueksi perehtymiselle. Mentorointi nähtiin mahdollisuutena kehittää omaa johtamisosaamista.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esihenkilöiden perehdytyksen kehittämisessä, esihenkilöille suunnatun mentorointiohjelman suunnittelussa ja johtamisosaamisen tukemisessa. Jatkotutkimusehdotuksena esihenkilöiden perehdytystä olisi hyvä tutkia uudelleen, ja selvittää yksilöidyn perehdytysprosessin vaikutuksia perehdytyskokemukseen ja ajanhallintaan.