Parisuhdeväkivallan tunnistaminen väkivaltatyön palveluissa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Koistinen, Laura (2021)
Koistinen, Laura
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820558
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, kuinka parisuhde-väkivallan tunnistettavuutta voisi eri väkivaltatyön palveluissa lisätä, ja tutkia sitä, ovatko väkivaltatyössä käytössä olevat toimintamallit valtakunnallisesti riittäviä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarjota uutta ja tutkittua tietoa aiheesta, jota voidaan hyödyntää toimeksiantajan eli Kuopion kriisikeskuksen parisuhdeväkivaltatyön tukena.
Opinnäytetyön tietoperusta sisältää tietoa parisuhdeväkivallasta ja sen eri muodoista. Lisäksi opinnäytetyössä on kuvattu tarkemmin muun muassa väkivaltatyön palvelujärjestelmää yhteiskunnassa sekä lainsäädäntöä erilaisten parisuhdeväkivallan tunnistamista edistävien säädösten takana.
Tutkimusmenetelmäksi opinnäytetyölle valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskysymyksenä olivat ”Kuinka parisuhdeväkivalta tunnistetaan väkivaltatyön palveluissa?” ja ”Millaiset toimintamallit lisäävät parisuhdeväkivallan tunnistettavuutta?”. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että parisuhdeväkivaltatyössä käytössä olevat tunnistamis -ja toimintamallit ovat puutteellisia ja ilmiö on yhä maailmanlaajuinen ongelma. Tulosten mukaan parisuhdeväkivallan tunnistamista helpottaisivat terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen ja osaamisen lisääminen, varhainen puuttuminen ja huolellinen dokumentointi.
Terveydenhuollon ammattilaisten ennakkoluuloilla ja asenteilla oli merkittävä vaikutus parisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Parisuhdeväkivallan varhainen tunnistaminen ja aikainen puuttuminen vähentäisivät väkivallan tekojen aiheuttamaa fyysistä ja psyykkistä kärsimystä sekä yhteiskunnallisia kustannuksia.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotan tutkia, kuinka väkivallan tekijöiden ja uhrien palvelut eroavat toisistaan ja mitä kautta palveluihin olisi helpoin ohjautua. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko sukupuolten välillä eroja palveluiden saatavuudessa ja sitä, kuinka terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksia parisuhdeväkivallan tunnistamisen tueksi voitaisiin lisätä ja millaisia toiveita ammattilaisilla itsellään olisi koulutusten sisällöistä olisi tärkeää tutkia tarkemmin.
Opinnäytetyön tietoperusta sisältää tietoa parisuhdeväkivallasta ja sen eri muodoista. Lisäksi opinnäytetyössä on kuvattu tarkemmin muun muassa väkivaltatyön palvelujärjestelmää yhteiskunnassa sekä lainsäädäntöä erilaisten parisuhdeväkivallan tunnistamista edistävien säädösten takana.
Tutkimusmenetelmäksi opinnäytetyölle valikoitui kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuskysymyksenä olivat ”Kuinka parisuhdeväkivalta tunnistetaan väkivaltatyön palveluissa?” ja ”Millaiset toimintamallit lisäävät parisuhdeväkivallan tunnistettavuutta?”. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että parisuhdeväkivaltatyössä käytössä olevat tunnistamis -ja toimintamallit ovat puutteellisia ja ilmiö on yhä maailmanlaajuinen ongelma. Tulosten mukaan parisuhdeväkivallan tunnistamista helpottaisivat terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen ja osaamisen lisääminen, varhainen puuttuminen ja huolellinen dokumentointi.
Terveydenhuollon ammattilaisten ennakkoluuloilla ja asenteilla oli merkittävä vaikutus parisuhdeväkivallan tunnistamisessa. Parisuhdeväkivallan varhainen tunnistaminen ja aikainen puuttuminen vähentäisivät väkivallan tekojen aiheuttamaa fyysistä ja psyykkistä kärsimystä sekä yhteiskunnallisia kustannuksia.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotan tutkia, kuinka väkivallan tekijöiden ja uhrien palvelut eroavat toisistaan ja mitä kautta palveluihin olisi helpoin ohjautua. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko sukupuolten välillä eroja palveluiden saatavuudessa ja sitä, kuinka terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksia parisuhdeväkivallan tunnistamisen tueksi voitaisiin lisätä ja millaisia toiveita ammattilaisilla itsellään olisi koulutusten sisällöistä olisi tärkeää tutkia tarkemmin.