Muistisairaiden henkilöiden sekä heidän läheistensä kokemuksia muistiystävällisyydestä
Helevä, Jenna-Riina; Niemi, Mari (2020)
Helevä, Jenna-Riina
Niemi, Mari
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927044
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia muistisairautta sairastavilla henkilöillä ja heidän läheisillään on muistisairauden kanssa elämisestä muistiystävällisyyden näkökulmasta. Lisäksi keräsimme ideoita ja toiveita muistiystävällisyyden kehittämisestä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:n kanssa.
Toteutimme tutkimuksemme laadullisena tutkimuksena käyttäen teemahaastattelua aineistonkeruumenetelmänä. Teimme yhteensä kuusi haastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi muistisairaan henkilön lähiomaista ja yksi pariskunta, joista toinen oli itse muistisairas.
Tutkimustuloksissa selvisi, että tietoa muistisairauksista sekä muistisairaille ja omaisille suunnattua toimintaa on tarjolla runsaasti. Julkisen ympäristön koettiin olevan haasteellinen muistisairaalle henkilölle ja itsenäinen selviytyminen vaatii hyvän toimintakyvyn. Kylttejä ja opasteita sekä erityisesti niiden selkeyttämistä ja keskenään samannäköisten tuotteiden ja lääkepakkausten erottelua toivottiin lisää. Hoitajien ja lääkäreiden koettiin pääasiassa kohtaavan muistisairaat yksilöinä ja muistisairas osallistui itseään koskevaan hoitokeskusteluun ja päätöksentekoon. Asioidessa koettiin, että henkilökunta ja muut ihmiset suhtautuivat pääasiassa ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Muistisairaat ja heidän omaisensa toivoivat, että muistisairas kohdataan aikuisena ihmisenä.
Toteutimme tutkimuksemme laadullisena tutkimuksena käyttäen teemahaastattelua aineistonkeruumenetelmänä. Teimme yhteensä kuusi haastattelua. Haastatteluihin osallistui viisi muistisairaan henkilön lähiomaista ja yksi pariskunta, joista toinen oli itse muistisairas.
Tutkimustuloksissa selvisi, että tietoa muistisairauksista sekä muistisairaille ja omaisille suunnattua toimintaa on tarjolla runsaasti. Julkisen ympäristön koettiin olevan haasteellinen muistisairaalle henkilölle ja itsenäinen selviytyminen vaatii hyvän toimintakyvyn. Kylttejä ja opasteita sekä erityisesti niiden selkeyttämistä ja keskenään samannäköisten tuotteiden ja lääkepakkausten erottelua toivottiin lisää. Hoitajien ja lääkäreiden koettiin pääasiassa kohtaavan muistisairaat yksilöinä ja muistisairas osallistui itseään koskevaan hoitokeskusteluun ja päätöksentekoon. Asioidessa koettiin, että henkilökunta ja muut ihmiset suhtautuivat pääasiassa ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Muistisairaat ja heidän omaisensa toivoivat, että muistisairas kohdataan aikuisena ihmisenä.