Keinotekoisen järjestelyn sivuuttaminen vai laajennetun hyödyn menettäminen: rikoshyödyn jäljittämisestä talousrikoksissa
Närhi, Eva (2020)
Närhi, Eva
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102921753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102921753
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää talousrikostapausten rikoshyödyn jäljittämisessä ja poisottamisessa käytetyistä keinoista kahta, keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista ja laajennettua hyötyä ja vertailla niitä keskenään. Keinotekoisen järjestelyn sivuuttaminen on määritelty ulosottokaaren 4:14 § ja laajennettu hyöty on määritelty rikoslain 10:3 §. Tarkoituksena oli selvittää, olisiko joissain tapauksessa mahdollista soveltaa kumpaakin tapausta, ja jos näin on, voisiko ennemmin käyttää laajennetun hyödyn säädöstä.
Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja se toteutettiin lainopillisena tutkimuksena perehtymällä kyseessä olleisiin säädöksiin, lain esitöihin ja lainvalmisteluasiakirjoihin, sekä tutkittiin oikeuskirjallisuutta ja tarkasteltiin oikeuskäytäntöä. Tutkimukseen haastateltiin rikoshyödyn jäljittämisen asiantuntijoita ulosotosta ja poliisista, ja heiltä kysyttiin käytännön kokemuksia aiheesta.
Tutkimuksessa havaittiin, että joissakin tapauksissa kyseeseen voisivat tulla molemmat keinot rikoshyödyn pois ottamisessa, sekä laajennettu hyöty, että keinotekoisen järjestelyn sivuuttaminen. Molemmat tapaukset ovat joissakin tapauksissa perusteltavissa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tietyillä kriteereillä voitaisiin soveltaa molempia, ja tällöin parempi keino voisi olla myös tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan soveltaa laajennettua hyötyä. Molempien tapausten käytännön soveltaminen vaatii viranomaisyhteistyötä, ja sekä poliisin että ulosoton näkemys oli, että yhteistyötä voisi entisestään tehostaa ja parantaa.
Tutkimusmenetelmänä on laadullinen tutkimus ja se toteutettiin lainopillisena tutkimuksena perehtymällä kyseessä olleisiin säädöksiin, lain esitöihin ja lainvalmisteluasiakirjoihin, sekä tutkittiin oikeuskirjallisuutta ja tarkasteltiin oikeuskäytäntöä. Tutkimukseen haastateltiin rikoshyödyn jäljittämisen asiantuntijoita ulosotosta ja poliisista, ja heiltä kysyttiin käytännön kokemuksia aiheesta.
Tutkimuksessa havaittiin, että joissakin tapauksissa kyseeseen voisivat tulla molemmat keinot rikoshyödyn pois ottamisessa, sekä laajennettu hyöty, että keinotekoisen järjestelyn sivuuttaminen. Molemmat tapaukset ovat joissakin tapauksissa perusteltavissa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että tietyillä kriteereillä voitaisiin soveltaa molempia, ja tällöin parempi keino voisi olla myös tutkimuksessa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan soveltaa laajennettua hyötyä. Molempien tapausten käytännön soveltaminen vaatii viranomaisyhteistyötä, ja sekä poliisin että ulosoton näkemys oli, että yhteistyötä voisi entisestään tehostaa ja parantaa.