Työaikalain keskeisimmät uudistukset ja niiden tuomat muutokset työelämässä
Hiltunen, Emma (2020)
Hiltunen, Emma
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101821393
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101821393
Tiivistelmä
Uusi työaikalaki tuli voimaan 1.1.2020. Kokonaisuudistuksen tavoitteena on ollut ajantasaistaa työaikalaki vastaamaan paremmin elinkeinorakenteen ja työn tekemisen tavoissa tapahtuneisiin muutoksiin. Uudistuksilla pyritään varmistamaan joustavat työaikajärjestelyt erilaisten yritysten ja työnantajayhteisöjen tarpeisiin. Lisäksi uudella työaikalailla halutaan helpottaa työntekijöiden työn ja yksityiselämän yhteensovittamista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työaikalain keskeisimmät uudistukset ja niiden tuomat muutokset työelämässä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä toimivat teemahaastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea eri henkilö, joista jokainen edusti eri henkilöstöryhmää ja eri toimialaa. Tutkimuksen tulokset on esitetty teoriaosuuden yhteydessä vetoketjumallia käyttäen.
Tutkimustulosten perusteella uuden työaikalain vaikutukset työelämässä riippuivat paljon toimialasta ja työn luonteesta. Tämän takia uudistusten tuomat hyödyt ja haitat nähtiin myös eri tavalla. Tämä johtuu paljon henkilöstöryhmästä, jossa henkilö työskentelee. Jaksotyötä tekevälle uuden lain myötä merkittävimmäksi uudistukseksi omalla työpaikallaan nousi vuorokausilepoa koskeva säännös, toimihenkilönä työskentelevälle etätyön tuominen lain piiriin ja yrittäjänä/työnantajana toimivalle peräkkäisten yövuorojen sekä työajan enimmäismäärän rajoittaminen. Vaikka työaikalain uudistusten taustalla on työntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen, koettiin niiden rajoittavan työntekijöiden työn teon mielekkyyttä ja vapautta valita itselleen mieluinen tapa työskennellä.
Koska uusi laki tähtää paljolti työnteon joustavuuteen, ei sen kaikkia säännöksiä voida ottaa käytäntöön kaikilla toimialoilla tai työpaikoilla. Esimerkiksi etätyö, joustotyö ja liukuva työaika ovat mahdottomia ottaa käyttöön työntekijöille, joiden työnteko on sidottua työpaikkaan ja tiettyyn aikaan päivästä. Toimihenkilöiden tekemä työ taas on yleensä enemmän sellaista, joka ei ole selvästi paikkaan ja aikaan sidottua. Näin ollen heillä on enemmän mahdollisuuksia ottaa uuden työaikalain tarjoamat työn joustomahdollisuudet käyttöönsä. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että uuden työaikalain koettiin tuovan enemmän hyötyjä toimihenkilönä työskentelevälle kuin työntekijälle.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työaikalain keskeisimmät uudistukset ja niiden tuomat muutokset työelämässä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä toimivat teemahaastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea eri henkilö, joista jokainen edusti eri henkilöstöryhmää ja eri toimialaa. Tutkimuksen tulokset on esitetty teoriaosuuden yhteydessä vetoketjumallia käyttäen.
Tutkimustulosten perusteella uuden työaikalain vaikutukset työelämässä riippuivat paljon toimialasta ja työn luonteesta. Tämän takia uudistusten tuomat hyödyt ja haitat nähtiin myös eri tavalla. Tämä johtuu paljon henkilöstöryhmästä, jossa henkilö työskentelee. Jaksotyötä tekevälle uuden lain myötä merkittävimmäksi uudistukseksi omalla työpaikallaan nousi vuorokausilepoa koskeva säännös, toimihenkilönä työskentelevälle etätyön tuominen lain piiriin ja yrittäjänä/työnantajana toimivalle peräkkäisten yövuorojen sekä työajan enimmäismäärän rajoittaminen. Vaikka työaikalain uudistusten taustalla on työntekijöiden hyvinvointi ja jaksaminen, koettiin niiden rajoittavan työntekijöiden työn teon mielekkyyttä ja vapautta valita itselleen mieluinen tapa työskennellä.
Koska uusi laki tähtää paljolti työnteon joustavuuteen, ei sen kaikkia säännöksiä voida ottaa käytäntöön kaikilla toimialoilla tai työpaikoilla. Esimerkiksi etätyö, joustotyö ja liukuva työaika ovat mahdottomia ottaa käyttöön työntekijöille, joiden työnteko on sidottua työpaikkaan ja tiettyyn aikaan päivästä. Toimihenkilöiden tekemä työ taas on yleensä enemmän sellaista, joka ei ole selvästi paikkaan ja aikaan sidottua. Näin ollen heillä on enemmän mahdollisuuksia ottaa uuden työaikalain tarjoamat työn joustomahdollisuudet käyttöönsä. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että uuden työaikalain koettiin tuovan enemmän hyötyjä toimihenkilönä työskentelevälle kuin työntekijälle.