Säilörehuhävikkien selvittäminen haastavaa - mutta palkitsevaa : Case-tutkimukset pohjoissavolaisilla maatiloilla
Puustinen, Hertta; Puustinen, Hertta (2020)
Puustinen, Hertta
Puustinen, Hertta
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052112794
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052112794
Tiivistelmä
Säilörehussa esiintyy hävikkiä korjuussa, varastoinnissa, rehusäilön syöttövaiheessa sekä ruokinnassa. Osa hävikistä on näkymätöntä ja osa näkyvää. Kaikkea syntyvää hävikkiä ei voida välttää, mutta osa voidaan. Korkeankin satotason tuomat hyödyt voidaan menettää ja säilörehun laatu kärsiä, mikäli säilörehussa pääsee syntymään runsaasti vältettävissä olevia hävikkejä. Säilörehuhävikit aiheuttavat nautakarjatiloille suoria ja epäsuoria kustannuksia. Todellinen säilörehun tuotantokustannus olisi mahdollista selvittää rehuhävikkejä seuraamalla.
Työn tavoitteena oli selvittää kuiva-ainehävikkejä säilörehun varastoinnin, syöttövaiheen sekä ruokinnan aikana. Työssä selvitettiin lypsykarjatilalla vuoden aikana syntynyt säilörehun kuiva-ainehävikki sekä laakasiiloon säilötyn säilörehun varastoinnin ja syöttövaiheen aikana syntyvä kuiva-ainehävikki. Lisäksi selvitettiin navetasta syntyneiden rehutähteiden määrä laakasiilon syötön aikana. Suomessa maatiloilla syntyvistä säilörehun kuiva-ainehävikeistä ei juurikaan ole tietoa. Lisäksi työssä tavoitteena oli koostaa selkeä ohje tietokortin muodossa säilörehun kuiva-ainenäytteen ottamiseksi rehunteon yhteydessä aumalta tai siilolta. Edustava ja oikein tehty kuiva-ainenäytteenotto on edellytys rehusadon määrittämiseksi kuiva-aineena punnitus- tai kuormakirjanpitomenetelmällä. Säilörehun satomittaukset todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa, kun tiloilla panostetaan nurmentuotantoon yhä enemmän. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Tuotantovarmuutta nurmesta -hanke.
Maatilalla vuoden aikana syntyneen kuiva-ainehävikin määrä selvitettiin vertaamalla karjan säilörehunkulutusta punnittuun säilörehusatoon. Karjan säilörehunkulutus laskettiin ruokintavuodelta 2018–2019 eläinten rehunkäyttöön ja -tarpeeseen perustuvalla Tilamallilaskentapohjalla. Säilörehusato oli punnittu tilalla vuonna 2018 EuroMaito -hankkeessa. Punnitusta säilörehusta vähennettiin vuoden tarkastelujakson päättyessä tilalla syöttämättömien säilörehujen määrä, jolloin punnitun sadon ja karjan säilörehunkulutuksen erotuksena saatiin syntynyt kuiva-ainehävikki. Mahdollisia vältettävissä olevia rehuhävikkejä ja niiden syntymissyitä selvitettiin tilan yrittäjälle suunnattujen kysymysten avulla. Laakasiilossa syntynyt kuiva-ainehävikki selvitettiin punnitsemalla laakasiiloon mennyt rehu, sieltä syöttöön ja poistettavaksi otettu rehu. Myös navetasta syntyneet rehutähteet punnittiin. Tietokortti kuiva-ainenäytteenottamiseksi rehunteon yhteydessä koostettiin kirjallisuuden ja satopunnitusten perusteella. Opinnäytetyössä osallistuttiin säilörehun satotason määrittämiseen punnitusmenetelmällä kasvukaudella 2019 pohjoissavolaisella lypsykarjatilalla.
Vuoden aikana säilörehun kuiva-ainehävikkiä lypsykarjatilalla syntyi 11 prosenttia. Laakasiilossa varastoinnin ja syöttövaiheen aikana kuiva-ainehävikkiä syntyi yhteensä 8 prosenttia. Navetasta syntyneiden rehutähteiden määrä laakasiilon syötön aikana oli 3,7 prosenttia tuoresadosta. Opinnäytetyössä laadittu tietokortti on saatavissa opinnäytetyön liitteenä.
Kuiva-ainehävikit molemmissa tapauksissa ulkomaisiin tutkimustuloksiin verrattuna olivat tavanomaiset. Maatiloilla rehuhävikkien selvittäminen on haasteellista hävikkien monimuotoisuudesta johtuen. Säilörehun tuotantokustannuslaskelmassa olisi kuitenkin mahdollista huomioida tavanomaisesti syntyvä rehuhävikki, jolloin laskettu tuotantokustannus vastaisi paremmin todellisuutta, kuin laskettuna alkuperäiselle säilörehun tuotantomäärälle. Onnistuneen rehunsäilönnän ja syöttövaiheen tavoitteena voidaan pitää 6–16 prosentin kuiva-ainehävikkiä. Tehokkain keino minimoida säilörehuhävikki on tehdä säilörehu huolellisesti ja hallita rehun syöttövaihe hyvin. Navetasta syntyvien rehutähteiden määrä vaihtelee tilakohtaisesti muun muassa ruokintastrategian mukaan, mutta lypsylehmillä tähteettömyys ei ole suositeltavaa syönnin maksimoimiseksi. Opinnäytetyön toimeksiantaja voi hyödyntää tuloksia sekä kirjallisuuskatsausta tilakohtaisissa tuotantokustannuslaskelmissa.
Työn tavoitteena oli selvittää kuiva-ainehävikkejä säilörehun varastoinnin, syöttövaiheen sekä ruokinnan aikana. Työssä selvitettiin lypsykarjatilalla vuoden aikana syntynyt säilörehun kuiva-ainehävikki sekä laakasiiloon säilötyn säilörehun varastoinnin ja syöttövaiheen aikana syntyvä kuiva-ainehävikki. Lisäksi selvitettiin navetasta syntyneiden rehutähteiden määrä laakasiilon syötön aikana. Suomessa maatiloilla syntyvistä säilörehun kuiva-ainehävikeistä ei juurikaan ole tietoa. Lisäksi työssä tavoitteena oli koostaa selkeä ohje tietokortin muodossa säilörehun kuiva-ainenäytteen ottamiseksi rehunteon yhteydessä aumalta tai siilolta. Edustava ja oikein tehty kuiva-ainenäytteenotto on edellytys rehusadon määrittämiseksi kuiva-aineena punnitus- tai kuormakirjanpitomenetelmällä. Säilörehun satomittaukset todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa, kun tiloilla panostetaan nurmentuotantoon yhä enemmän. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Tuotantovarmuutta nurmesta -hanke.
Maatilalla vuoden aikana syntyneen kuiva-ainehävikin määrä selvitettiin vertaamalla karjan säilörehunkulutusta punnittuun säilörehusatoon. Karjan säilörehunkulutus laskettiin ruokintavuodelta 2018–2019 eläinten rehunkäyttöön ja -tarpeeseen perustuvalla Tilamallilaskentapohjalla. Säilörehusato oli punnittu tilalla vuonna 2018 EuroMaito -hankkeessa. Punnitusta säilörehusta vähennettiin vuoden tarkastelujakson päättyessä tilalla syöttämättömien säilörehujen määrä, jolloin punnitun sadon ja karjan säilörehunkulutuksen erotuksena saatiin syntynyt kuiva-ainehävikki. Mahdollisia vältettävissä olevia rehuhävikkejä ja niiden syntymissyitä selvitettiin tilan yrittäjälle suunnattujen kysymysten avulla. Laakasiilossa syntynyt kuiva-ainehävikki selvitettiin punnitsemalla laakasiiloon mennyt rehu, sieltä syöttöön ja poistettavaksi otettu rehu. Myös navetasta syntyneet rehutähteet punnittiin. Tietokortti kuiva-ainenäytteenottamiseksi rehunteon yhteydessä koostettiin kirjallisuuden ja satopunnitusten perusteella. Opinnäytetyössä osallistuttiin säilörehun satotason määrittämiseen punnitusmenetelmällä kasvukaudella 2019 pohjoissavolaisella lypsykarjatilalla.
Vuoden aikana säilörehun kuiva-ainehävikkiä lypsykarjatilalla syntyi 11 prosenttia. Laakasiilossa varastoinnin ja syöttövaiheen aikana kuiva-ainehävikkiä syntyi yhteensä 8 prosenttia. Navetasta syntyneiden rehutähteiden määrä laakasiilon syötön aikana oli 3,7 prosenttia tuoresadosta. Opinnäytetyössä laadittu tietokortti on saatavissa opinnäytetyön liitteenä.
Kuiva-ainehävikit molemmissa tapauksissa ulkomaisiin tutkimustuloksiin verrattuna olivat tavanomaiset. Maatiloilla rehuhävikkien selvittäminen on haasteellista hävikkien monimuotoisuudesta johtuen. Säilörehun tuotantokustannuslaskelmassa olisi kuitenkin mahdollista huomioida tavanomaisesti syntyvä rehuhävikki, jolloin laskettu tuotantokustannus vastaisi paremmin todellisuutta, kuin laskettuna alkuperäiselle säilörehun tuotantomäärälle. Onnistuneen rehunsäilönnän ja syöttövaiheen tavoitteena voidaan pitää 6–16 prosentin kuiva-ainehävikkiä. Tehokkain keino minimoida säilörehuhävikki on tehdä säilörehu huolellisesti ja hallita rehun syöttövaihe hyvin. Navetasta syntyvien rehutähteiden määrä vaihtelee tilakohtaisesti muun muassa ruokintastrategian mukaan, mutta lypsylehmillä tähteettömyys ei ole suositeltavaa syönnin maksimoimiseksi. Opinnäytetyön toimeksiantaja voi hyödyntää tuloksia sekä kirjallisuuskatsausta tilakohtaisissa tuotantokustannuslaskelmissa.