Sairaanhoitajan osaaminen karkean neurologisen arvioinnin suorittamisessa
Forsman, Jesse; Järvinen, Lauri (2020)
Forsman, Jesse
Järvinen, Lauri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004306613
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004306613
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajan osaamista karkean neurologisen statuksen suorittamisessa. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin tutkimuksia, jotka liittyivät Glasgow’n kooma-asteikon käyttöön, erityisesti vielä sen motoriikka-osa-alueeseen sekä pupillien tarkkailuun. Työn tavoitteena oli lisätä tietoisuutta opinnäytetyön tilaajalle Aivovammaliitolle aivovammapotilaan hoidon mahdollisista puutteista ja esittää niihin korjausehdotuksia.
Tutkimus rakentuu tutkimuskysymysten määrittelemisestä, tutkimusten hakuprosesseista, laadun arvioinnista ja analysoinneista, sekä tulosten esittelemisestä. Tutkimusten hakuprosessissa käytimme Cinahl, PubMed ja Google Scholar -tietokantoja. Lopulliseen aineistoon valittiin kahdeksan tutkimusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen.
Tutkimusten perusteella sairaanhoitajilla on hyvä perusteoriatietämys Glasgow’n kooma-asteikon käytöstä, mutta kliinisessä käytössä havaittiin puutteita ja epävarmuutta, joka johti siihen, että asteikkoa ei aina käytetty tarkoituksenmukaisesti. Pupillien koon, muodon ja reaktiivisuuden tarkkailussa sekä arvioinnissa havaittiin myös epätarkkuutta. Kooma-asteikon motoriikka-komponentin havaittiin olevan vaikein osa-alue sairaanhoitajille.
Kirjallisuuskatsauksemme toteaa, että olisi tarpeellista kouluttaa sairaanhoitajia kokonaisvaltaisesti suppean neurologisen arvioinnin suorittamisessa, erityisesti vielä Glasgow’n kooma-asteikon tuntemisessa ja sen kliinisessä käytössä. Sairaanhoitajan parempi osaaminen ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta olisi myös hyödyksi karkean neurologisen arvioinnin suorittamisessa.
Tutkimus rakentuu tutkimuskysymysten määrittelemisestä, tutkimusten hakuprosesseista, laadun arvioinnista ja analysoinneista, sekä tulosten esittelemisestä. Tutkimusten hakuprosessissa käytimme Cinahl, PubMed ja Google Scholar -tietokantoja. Lopulliseen aineistoon valittiin kahdeksan tutkimusta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmää käyttäen.
Tutkimusten perusteella sairaanhoitajilla on hyvä perusteoriatietämys Glasgow’n kooma-asteikon käytöstä, mutta kliinisessä käytössä havaittiin puutteita ja epävarmuutta, joka johti siihen, että asteikkoa ei aina käytetty tarkoituksenmukaisesti. Pupillien koon, muodon ja reaktiivisuuden tarkkailussa sekä arvioinnissa havaittiin myös epätarkkuutta. Kooma-asteikon motoriikka-komponentin havaittiin olevan vaikein osa-alue sairaanhoitajille.
Kirjallisuuskatsauksemme toteaa, että olisi tarpeellista kouluttaa sairaanhoitajia kokonaisvaltaisesti suppean neurologisen arvioinnin suorittamisessa, erityisesti vielä Glasgow’n kooma-asteikon tuntemisessa ja sen kliinisessä käytössä. Sairaanhoitajan parempi osaaminen ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta olisi myös hyödyksi karkean neurologisen arvioinnin suorittamisessa.