Merenkulun automaatio: Autonominen ja etäohjattava meriliikenne ja vastuunjako
Raitio, Markus (2020)
Raitio, Markus
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004255896
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004255896
Tiivistelmä
Meriliikenteen uskotaan automatisoituvan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä nopeasti.
Erilaisia automatisoituja ohjaus- ja navigointi- sekä etäoperointijärjestelmiä kehitetään
jatkuvasti, ja lähitulevaisuudessa siintää myös autonomisten eli itseohjautuvien alusten
laajempi käyttöönotto meriliikenteessä. Etäohjattavien ja autonomisten alusten tuleminen
osaksi arkipäivää edellyttää teknologisen kehityksen lisäksi kuitenkin myös muun muassa
oikeudelliseen sääntelyyn ja vahingonkorvausvastuuseen liittyvien kysymysten ratkaisemista. Merenkulkua koskeva lainsäädäntö ja alalla noudatettavat käytännöt on luonnollisesti laadittu koskemaan perinteisiä miehitettyjä aluksia, ja autonomisen meriliikenteen
kehitys edellyttääkin alan toimijoilta uudentyyppistä lähestymistapaa esimerkiksi tekoälyn
käyttöä koskeviin ongelmiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata merenkulkua koskevan vastuusääntelyn nykytilaa ja
havainnoida sitä autonomisen meriliikenteen näkökulmasta nostaen esille mahdollisia
ristiriitatilanteita. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että merenkulkua koskeva
sääntely on usein kirjoitettu suoraan velvoittamaan esimerkiksi aluksen päällikköä tai luotsia eikä näin ollen ole välttämättä sovellettavissa itseohjautuvaan meriliikenteeseen. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, millaisia ongelmakohtia tekoälyavusteisten ohjaus- ja navigointijärjestelmien käyttämisestä voi vastuunäkökulmasta seurata. Tutkimus on toteutettu
analysoimalla aiheesta saatavilla olevia oikeudellisia kirjoituksia kuten säädöksiä, lakien
esitöitä ja oikeudellisia artikkeleita sekä alan johtavien toimijoiden aihepiiriä koskevia julkaisuja. Näyttää siltä, että meriliikenteen kehittyminen kohti autonomisia aluksia vaatii
alalla myös vastuukysymyksiä koskevia kannanottoja. Nykyisen merenkulkua koskevan
sääntelyn soveltaminen myös etäohjattaviin aluksiin lienee monessa tilanteessa mahdollista, mutta viimeistään autonomisten alusten käyttöönottaminen edellyttänee alakohtaisen erityissääntelyn luomista.
Erilaisia automatisoituja ohjaus- ja navigointi- sekä etäoperointijärjestelmiä kehitetään
jatkuvasti, ja lähitulevaisuudessa siintää myös autonomisten eli itseohjautuvien alusten
laajempi käyttöönotto meriliikenteessä. Etäohjattavien ja autonomisten alusten tuleminen
osaksi arkipäivää edellyttää teknologisen kehityksen lisäksi kuitenkin myös muun muassa
oikeudelliseen sääntelyyn ja vahingonkorvausvastuuseen liittyvien kysymysten ratkaisemista. Merenkulkua koskeva lainsäädäntö ja alalla noudatettavat käytännöt on luonnollisesti laadittu koskemaan perinteisiä miehitettyjä aluksia, ja autonomisen meriliikenteen
kehitys edellyttääkin alan toimijoilta uudentyyppistä lähestymistapaa esimerkiksi tekoälyn
käyttöä koskeviin ongelmiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata merenkulkua koskevan vastuusääntelyn nykytilaa ja
havainnoida sitä autonomisen meriliikenteen näkökulmasta nostaen esille mahdollisia
ristiriitatilanteita. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että merenkulkua koskeva
sääntely on usein kirjoitettu suoraan velvoittamaan esimerkiksi aluksen päällikköä tai luotsia eikä näin ollen ole välttämättä sovellettavissa itseohjautuvaan meriliikenteeseen. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, millaisia ongelmakohtia tekoälyavusteisten ohjaus- ja navigointijärjestelmien käyttämisestä voi vastuunäkökulmasta seurata. Tutkimus on toteutettu
analysoimalla aiheesta saatavilla olevia oikeudellisia kirjoituksia kuten säädöksiä, lakien
esitöitä ja oikeudellisia artikkeleita sekä alan johtavien toimijoiden aihepiiriä koskevia julkaisuja. Näyttää siltä, että meriliikenteen kehittyminen kohti autonomisia aluksia vaatii
alalla myös vastuukysymyksiä koskevia kannanottoja. Nykyisen merenkulkua koskevan
sääntelyn soveltaminen myös etäohjattaviin aluksiin lienee monessa tilanteessa mahdollista, mutta viimeistään autonomisten alusten käyttöönottaminen edellyttänee alakohtaisen erityissääntelyn luomista.