Suostumusperustaisuus raiskausrikoksissa : kirjallisuuskatsaus Suomen raiskauslainsäädännön nykytilasta ja mahdollisesta suostumusperustaisesta säätelystä
Anttila, Juho (2020)
Anttila, Juho
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004205443
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004205443
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää tulisiko Suomen rikoslain 20 luvun 1 § raiskauksen määritelmä muuttaa uhrin suostumuksen puutteen kautta. Tutkimus toteutettiin vuosien 2019 ja 2020 aikana kirjallisuuskatsauksen menetelmin.
Tutkimuksen idea tuli kansalaisaloitteesta ”Raiskauksen määritelmä suostumusperustaiseksi - Suostumus2018”, jonka tarkoituksena oli muuttaa raiskauksen määritelmä uhrin puuttuvan suostumuksen kautta.
Tutkimuksen lähtöolettamus oli, että Suomen raiskauslainsäädäntö on mahdollisesti vanhanaikainen sekä ihmisoikeuksien vastainen. Opinnäytetyön tavoitteena oli käydä mahdollisimman kattavasti läpi, mikä on Suomen raiskauslainsäädännön nykytila, mitä ylikansalliset sopimukset ja tahot määrittelevät tai suosittelevat raiskauslainsäädännön pohjaksi ja tulisiko Suomen reagoida niihin.
Tämän lisäksi tutkimuksessa käydään läpi myös kansalaisaloitetta käsittelevälle työryhmälle saapuneita asiantuntijalausuntoja. Lisäksi tehdään vertailevaa tutkimusta siitä, miten raiskaus on rikoksena säädetty Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Saksassa, joissa suostumusperustaisuus on raiskausrikoksen määrittelevä tekijä.
Tutkimuksesta todettakoon, että vastausta tutkimuskysymykseen ei voida antaa yksiselitteisesti. Tutkimus antaa kuitenkin osviittaa siitä, että suostumusperustaisuus raiskauslainsäädännössä on kansainvälisesti ihmisoikeuksien mukainen ja lähtökohtaisesti positiivinen muutos henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta.
Tutkimuksen idea tuli kansalaisaloitteesta ”Raiskauksen määritelmä suostumusperustaiseksi - Suostumus2018”, jonka tarkoituksena oli muuttaa raiskauksen määritelmä uhrin puuttuvan suostumuksen kautta.
Tutkimuksen lähtöolettamus oli, että Suomen raiskauslainsäädäntö on mahdollisesti vanhanaikainen sekä ihmisoikeuksien vastainen. Opinnäytetyön tavoitteena oli käydä mahdollisimman kattavasti läpi, mikä on Suomen raiskauslainsäädännön nykytila, mitä ylikansalliset sopimukset ja tahot määrittelevät tai suosittelevat raiskauslainsäädännön pohjaksi ja tulisiko Suomen reagoida niihin.
Tämän lisäksi tutkimuksessa käydään läpi myös kansalaisaloitetta käsittelevälle työryhmälle saapuneita asiantuntijalausuntoja. Lisäksi tehdään vertailevaa tutkimusta siitä, miten raiskaus on rikoksena säädetty Ruotsissa, Iso-Britanniassa ja Saksassa, joissa suostumusperustaisuus on raiskausrikoksen määrittelevä tekijä.
Tutkimuksesta todettakoon, että vastausta tutkimuskysymykseen ei voida antaa yksiselitteisesti. Tutkimus antaa kuitenkin osviittaa siitä, että suostumusperustaisuus raiskauslainsäädännössä on kansainvälisesti ihmisoikeuksien mukainen ja lähtökohtaisesti positiivinen muutos henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta.