Toisen vanhemman menettäneen perheen tukeminen varhaiskasvatuksessa
Majalahti, Riina (2020)
Majalahti, Riina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003173550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003173550
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa uutta ja laadukasta tietoa toisen vanhemman menettäneiden perheiden tukemiseen. Opinnäytetyössä tutkitaan, mitä tukea ja apua perheet kaipaisivat tilanteessa, jossa toinen perheen vanhemmista menehtyy sekä millainen rooli varhaiskasvatuksella on vaikeassa elämäntilanteessa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda varhaiskasvatuksen ammattilaisille tietoisuutta siitä, mitä tukea menetyksen kokeneet perheet kaipaisivat ja miten heitä voitaisiin tukea arjessa menetyksen jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena yhteistyössä Suomen nuoret lesket -yhdistyksen kanssa. Tutkimuksellinen aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa ja kolmea leskeksi jäänyttä vanhempaa. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: 1. Millainen rooli varhaiskasvatuksella on toisen vanhemman menettäneen perheen elämässä? 2. Millaista tukea varhaiskasvatuksessa voidaan antaa surevalle perheelle? 3. Millaista tukea toisen vanhemman menettäneet perheet toivoisivat varhaiskasvatukselta? 4. Mitä muita palveluita ja tukitoimia perheet kaipaisivat toisen vanhemman menehdyttyä?
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään toisen vanhemman menetystä lapsen näkökulmasta: traumaattinen kriisi, lapsen reagoiminen suruun ja surun käsittely. Lisäksi teoriaosuudessa avataan varhaiskasvatusta ja sen roolia perheen tilanteessa sekä muita mahdollisia tukitoimia. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua, jossa oli piirteitä myös sisällönanalyysistä. Teemoiksi muodostuivat: toisen vanhemman menetys perheen kokemuksena, varhaiskasvatuksen rooli, perheen tilannetta tukevat muut palvelut sekä varhaiskasvatuksen kehittämistarpeet.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että varhaiskasvatuksella voi olla hyvinkin merkittävä rooli perheen haastavassa elämäntilanteessa. Varhaiskasvatuksessa perhettä pyritään tukemaan joustamalla ja lapsen hyvinvoinnin turvaamisella. Perheet toivoisivat varhaiskasvatukselta hyvää kohtaamista, läsnäoloa ja aikaa vaikeassa elämäntilanteessa. Lasten näkökulmasta toiveena oli keskustelun mahdollistaminen ja ajan antaminen. Suurimmat kehityksen tarpeet nähtiin olevan varhaiskasvattajien tietoisuuden lisäämisessä ja varhaiskasvatuksen byrokratiassa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena yhteistyössä Suomen nuoret lesket -yhdistyksen kanssa. Tutkimuksellinen aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa ja kolmea leskeksi jäänyttä vanhempaa. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: 1. Millainen rooli varhaiskasvatuksella on toisen vanhemman menettäneen perheen elämässä? 2. Millaista tukea varhaiskasvatuksessa voidaan antaa surevalle perheelle? 3. Millaista tukea toisen vanhemman menettäneet perheet toivoisivat varhaiskasvatukselta? 4. Mitä muita palveluita ja tukitoimia perheet kaipaisivat toisen vanhemman menehdyttyä?
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään toisen vanhemman menetystä lapsen näkökulmasta: traumaattinen kriisi, lapsen reagoiminen suruun ja surun käsittely. Lisäksi teoriaosuudessa avataan varhaiskasvatusta ja sen roolia perheen tilanteessa sekä muita mahdollisia tukitoimia. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin teemoittelua, jossa oli piirteitä myös sisällönanalyysistä. Teemoiksi muodostuivat: toisen vanhemman menetys perheen kokemuksena, varhaiskasvatuksen rooli, perheen tilannetta tukevat muut palvelut sekä varhaiskasvatuksen kehittämistarpeet.
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että varhaiskasvatuksella voi olla hyvinkin merkittävä rooli perheen haastavassa elämäntilanteessa. Varhaiskasvatuksessa perhettä pyritään tukemaan joustamalla ja lapsen hyvinvoinnin turvaamisella. Perheet toivoisivat varhaiskasvatukselta hyvää kohtaamista, läsnäoloa ja aikaa vaikeassa elämäntilanteessa. Lasten näkökulmasta toiveena oli keskustelun mahdollistaminen ja ajan antaminen. Suurimmat kehityksen tarpeet nähtiin olevan varhaiskasvattajien tietoisuuden lisäämisessä ja varhaiskasvatuksen byrokratiassa.