Sokeuden vaikutus sosiaaliseen kompetenssiin : Nuorten kokemuksia sosiaalisista vuorovaikutustilanteista
Liimatainen, Riikka (2019)
Liimatainen, Riikka
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825366
Tiivistelmä
Nykyisessä palveluyhteiskunnassa arvostetaan vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisuutta. Työelämän lisäksi vuorovaikutustaitoja tarvitaan sosiaalisen verkoston luomiseen. Sosiaalisista suhteista saatava voimavara eli sosiaalinen tuki on merkittävä hyvinvointia lisäävä tekijä.
Sosiaalinen kompetenssi voidaan kuvata useasta eri näkökulmasta. Sosiaaliset taidot, sosiokognitiiviset taidot, adaptiivinen käytös sekä minäkuva ja motivaatio vaikuttavat henkilön kykyyn luoda positiivisia vuorovaikutussuhteita. Sosiaalisten taitojen oppiminen perustuu pääsääntöisesti visuaaliseen havainnointiin ja seurausten arviointiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka näkötiedon puuttuminen vaikuttaa sosiaalisen kompetenssin kehittymiseen, millaisia haasteita sokeus tuo vuorovaikutustilanteisiin ja kuinka sosiaalista vuorovaikutusta tulisi tukea vaikeasti näkövammaisilla lapsilla ja nuorilla.
Taustateoriaksi valittiin ulkomaisia tutkimuksia, joissa käsiteltiin näkövammaisten lasten tai nuorten sosiaalisia suhteita. Lisäksi haastateltiin neljää sokeaa suomalaisnuorta, joilla ei ollut muuta sosiaalisen kompetenssin kehitykseen vaikuttavaa sairautta tai vammaa. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin teoriateoriaohjaavalla sisällönanalyysillä eli aineistosta tehdyille löydöksille etsittiin vahvistusta teoriasta ja aiemmista tutkimuksista.
Tuloksissa esiin nousi ryhmään liittymisen ja uusien kontaktien luomisen vaikeus sekä ennakkoluulojen ja heikon minäkuvan aiheuttamat haasteet sosiaalisissa tilanteissa. Nuoret kokivat edistävänä tekijänä mahdollisuuden osallistua mahdollisimman itsenäisesti muiden toimintaan ja tätä tukevat hyvät itsenäisen elämän taidot. Vanhemmat ovat avainasemassa tukemassa lapsen ja nuoren kehittymistä tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi, mutta tukea on saatava myös kuntoutuksen ohjaajilta ja muilta näkövammaan perehtyneiltä ammattihenkilöiltä. Interactive skills and social skills are valued in today's service society. In addition to work, interactive skills are crucial when building a social network. Social relationships are empowering, enable social support and significantly increases well-being.
Social competence can be described from many different perspectives. Social skills, socio-cognitive skills, adaptive behaviour, self-image and motivation influence a person´s ability to create positive interactions. Learning social skills is mainly based on visual observation and assessment of consequences. The purpose of the study was to determine how the lack of visual information affects the development of social competence, what the challenges are that blindness brings to social interactions and how the interaction of visually impaired children should be supported.
Foreign and domestic studies about social relations of visual impaired children and adolescents were selected as background theory. In addition, four blind Finnish adolescents who had no other disability affecting their social competence were interviewed. The material was analysed by using theory-based content analysis where findings are compared to previous research.
The results highlighted the difficulty of joining groups and making new contacts as well as the challenges caused by poor self-image and prejudice. According to the respondents, the opportunity to participate as independently as possible in the activities of others were supportive to their social skills. Parents play a key role in supporting the development of their children and adolescents to equal members of society. However, they also need support from rehabilitation counsellors and other professionals with knowledge of visual impairments.
Sosiaalinen kompetenssi voidaan kuvata useasta eri näkökulmasta. Sosiaaliset taidot, sosiokognitiiviset taidot, adaptiivinen käytös sekä minäkuva ja motivaatio vaikuttavat henkilön kykyyn luoda positiivisia vuorovaikutussuhteita. Sosiaalisten taitojen oppiminen perustuu pääsääntöisesti visuaaliseen havainnointiin ja seurausten arviointiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka näkötiedon puuttuminen vaikuttaa sosiaalisen kompetenssin kehittymiseen, millaisia haasteita sokeus tuo vuorovaikutustilanteisiin ja kuinka sosiaalista vuorovaikutusta tulisi tukea vaikeasti näkövammaisilla lapsilla ja nuorilla.
Taustateoriaksi valittiin ulkomaisia tutkimuksia, joissa käsiteltiin näkövammaisten lasten tai nuorten sosiaalisia suhteita. Lisäksi haastateltiin neljää sokeaa suomalaisnuorta, joilla ei ollut muuta sosiaalisen kompetenssin kehitykseen vaikuttavaa sairautta tai vammaa. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin teoriateoriaohjaavalla sisällönanalyysillä eli aineistosta tehdyille löydöksille etsittiin vahvistusta teoriasta ja aiemmista tutkimuksista.
Tuloksissa esiin nousi ryhmään liittymisen ja uusien kontaktien luomisen vaikeus sekä ennakkoluulojen ja heikon minäkuvan aiheuttamat haasteet sosiaalisissa tilanteissa. Nuoret kokivat edistävänä tekijänä mahdollisuuden osallistua mahdollisimman itsenäisesti muiden toimintaan ja tätä tukevat hyvät itsenäisen elämän taidot. Vanhemmat ovat avainasemassa tukemassa lapsen ja nuoren kehittymistä tasavertaiseksi yhteiskunnan jäseneksi, mutta tukea on saatava myös kuntoutuksen ohjaajilta ja muilta näkövammaan perehtyneiltä ammattihenkilöiltä.
Social competence can be described from many different perspectives. Social skills, socio-cognitive skills, adaptive behaviour, self-image and motivation influence a person´s ability to create positive interactions. Learning social skills is mainly based on visual observation and assessment of consequences. The purpose of the study was to determine how the lack of visual information affects the development of social competence, what the challenges are that blindness brings to social interactions and how the interaction of visually impaired children should be supported.
Foreign and domestic studies about social relations of visual impaired children and adolescents were selected as background theory. In addition, four blind Finnish adolescents who had no other disability affecting their social competence were interviewed. The material was analysed by using theory-based content analysis where findings are compared to previous research.
The results highlighted the difficulty of joining groups and making new contacts as well as the challenges caused by poor self-image and prejudice. According to the respondents, the opportunity to participate as independently as possible in the activities of others were supportive to their social skills. Parents play a key role in supporting the development of their children and adolescents to equal members of society. However, they also need support from rehabilitation counsellors and other professionals with knowledge of visual impairments.