Itseohjautuvan tiimin johtaminen
Hellemäki, Eva-Maria; Hippeläinen, Tiina (2019)
Hellemäki, Eva-Maria
Hippeläinen, Tiina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120424717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120424717
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli itseohjautuvuus ja sen vaikutus esimiestyöhön. Työn tavoitteena oli selvittää, minkälainen vaikutus itseohjautuvilla tiimeillä oli ollut esimiestyöhön, ja minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia esimiehet näkivät itseohjautuvien tiimien johtamisessa. Lähtökohtana oli kohdeorganisaatiosta noussut toive esimiestyön näkökulmasta tehdylle tutkimukselle, joka täydentäisi toimihenkilön näkökulmasta tehtyjä aiempia tutkimuksia itseohjautuvuuden kokeilusta Kelassa. Opinnäytetyön kohteena olivat Kelan Eteläisen vakuutuspiirin esimiehet, jotka ovat olleet mukana itseohjautuvien tiimien kokeilussa. Kokeilu aloitettiin Kelassa keväällä 2018.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä ensimmäisenä päälukuna oli itseohjautuvuus, jota käsiteltiin yksilön, tiimin ja organisaation näkökulmista. Toisessa pääluvussa käsiteltiin esimiestyön muutoksia, itseohjautuvan tiimin johtamista ja valmentavaa esimiestyötä. Tutkimuksen kohdeorganisaationa olevalle Kelalle oli oma päälukunsa, jossa käsiteltiin Kelaa organisaationa.
Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joilla pyrittiin saamaan mahdollisimman kattava kuva esimiesten kokemuksista. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina.
Tutkimustuloksista ilmeni, että itseohjautuvuus oli muokannut esimiestyötä vahvemmin kohti valmentavaa johtajuutta. Työn painotus oli muuttunut kontrolloinnista ja työn organisoinnista kohti ihmisläheisempää, vuorovaikutusta ja läsnäoloa korostavaa johtamistapaa. Esimiehet kokivat muutoksen pääosin positiivisena, mutta itseohjautuvuus oli tuonut esimiestyöhön myös esimerkiksi yksilö- ja tiimitason valmiuksiin, esimiestaitoihin ja organisaatiorakenteisiin liittyviä haasteita. Reagoimalla havaittuihin haasteisiin ja mahdollisiin tuen tarpeisiin organisaation on mahdollista tukea itseohjautuvuuden toteuttamista ja laajentamista Kelassa, sekä esimiesten työtä itseohjautuvissa tiimeissä.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä ensimmäisenä päälukuna oli itseohjautuvuus, jota käsiteltiin yksilön, tiimin ja organisaation näkökulmista. Toisessa pääluvussa käsiteltiin esimiestyön muutoksia, itseohjautuvan tiimin johtamista ja valmentavaa esimiestyötä. Tutkimuksen kohdeorganisaationa olevalle Kelalle oli oma päälukunsa, jossa käsiteltiin Kelaa organisaationa.
Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joilla pyrittiin saamaan mahdollisimman kattava kuva esimiesten kokemuksista. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina.
Tutkimustuloksista ilmeni, että itseohjautuvuus oli muokannut esimiestyötä vahvemmin kohti valmentavaa johtajuutta. Työn painotus oli muuttunut kontrolloinnista ja työn organisoinnista kohti ihmisläheisempää, vuorovaikutusta ja läsnäoloa korostavaa johtamistapaa. Esimiehet kokivat muutoksen pääosin positiivisena, mutta itseohjautuvuus oli tuonut esimiestyöhön myös esimerkiksi yksilö- ja tiimitason valmiuksiin, esimiestaitoihin ja organisaatiorakenteisiin liittyviä haasteita. Reagoimalla havaittuihin haasteisiin ja mahdollisiin tuen tarpeisiin organisaation on mahdollista tukea itseohjautuvuuden toteuttamista ja laajentamista Kelassa, sekä esimiesten työtä itseohjautuvissa tiimeissä.