Jos olisi osaamista ja uskallusta – kohti sateenkaarevaa perhehoitoa
Segerholm, Petri (2019)
Segerholm, Petri
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823275
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823275
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella niitä toimintatapoja ja prosesseja, jotka edistävät tai estävät perhehoidon sosiaalityössä yhdenvertaisuutta sateenkaarisijaisperheiden rekrytoinnin ja sijoitusprosessin osalta. Opinnäytetyö tarkasteli tätä asiaa työntekijöiden ja organisaation näkökulmista, eli miten organisaatioissa oli asiaa käsitelty ja pyritty ratkaisemaan. Erityisesti kiinnostuksen kohteena opinnäytetyössä oli tarkastella työntekijöiden kriittistä ajattelua ja sitä, miten he näkivät rakenteiden estävyyden samaa sukupuolta olevien parien hakeutumisessa perhehoitajiksi.
Opinnäytetyön teoreettisina viitekehyksinä olivat heteronormatiivisuuden, rakenteellisen ja kriittisen sosiaalityön teoriat sekä yhdenvertaosuuslaki. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin anonyymina ja eläytymismenetelmää hyödyntävänä verkkokyselynä sosiaalialan korkeakoulutetuilta, jotka työskentelivät lastensuojelun perhehoidossa tai muussa lastensuojelun työssä. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti. Analyysi toteutettiin teemoittelulla ja tyypittelyllä, ja sen lukutapana käytettiin myös lähilukua.
Keskeisimmät tulokset olivat, että työntekijöillä on halua toimia yhdenvertaisuutta edistäen, mutta heillä ei aina ole siihen riittävästi osaamista ja rohkeutta. Kriittisessä sosiaalityössä pyritään aktiivisesti vaikuttamaan rakenteisiin ja prosesseihin, ja vaatii rohkeutta murtaa heteronormatiivista kaavaa, vastustaa heteronormatiivista puhetta ja kritisoida olemassa olevia asioita ja rakenteita, kuten käsityksiä tietynlaisesta perheestä.
Tulosten mukaan perhehoidon olisi sitouduttava vahvasti asiaan ja julistautua sateenkaarimyönteiseksi toimijaksi, jonka prosessit vastaavat aidosti arvolupausta ja yhdenvertaisuuslain henkeä. Opinnäytetyön johtopäätöksinä voidaan sanoa, että perhehoidossa tehtävä työ sateenkaariperheiden lisäämiseksi ei voi olla menestyksekästä, jos koko prosessia ei ole tarkasteltu yhdenvertaisuuslain näkökulmasta ja tehty konkreettisia toimia sen eteen.
Opinnäytetyön teoreettisina viitekehyksinä olivat heteronormatiivisuuden, rakenteellisen ja kriittisen sosiaalityön teoriat sekä yhdenvertaosuuslaki. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto kerättiin anonyymina ja eläytymismenetelmää hyödyntävänä verkkokyselynä sosiaalialan korkeakoulutetuilta, jotka työskentelivät lastensuojelun perhehoidossa tai muussa lastensuojelun työssä. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti. Analyysi toteutettiin teemoittelulla ja tyypittelyllä, ja sen lukutapana käytettiin myös lähilukua.
Keskeisimmät tulokset olivat, että työntekijöillä on halua toimia yhdenvertaisuutta edistäen, mutta heillä ei aina ole siihen riittävästi osaamista ja rohkeutta. Kriittisessä sosiaalityössä pyritään aktiivisesti vaikuttamaan rakenteisiin ja prosesseihin, ja vaatii rohkeutta murtaa heteronormatiivista kaavaa, vastustaa heteronormatiivista puhetta ja kritisoida olemassa olevia asioita ja rakenteita, kuten käsityksiä tietynlaisesta perheestä.
Tulosten mukaan perhehoidon olisi sitouduttava vahvasti asiaan ja julistautua sateenkaarimyönteiseksi toimijaksi, jonka prosessit vastaavat aidosti arvolupausta ja yhdenvertaisuuslain henkeä. Opinnäytetyön johtopäätöksinä voidaan sanoa, että perhehoidossa tehtävä työ sateenkaariperheiden lisäämiseksi ei voi olla menestyksekästä, jos koko prosessia ei ole tarkasteltu yhdenvertaisuuslain näkökulmasta ja tehty konkreettisia toimia sen eteen.