Nestemäisten entsyymituotteiden fysikaalinen desinfiointi
Laurell, Joonas (2019)
Laurell, Joonas
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913170
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052913170
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä pyrittiin löytämään Roal Oy:n entsyymitehtaan jälkikäsittelyyn levysuodatuksen avuksi uutta teknologiaa puhdistamaan nestemäisiä entsyymituotteita mikrobeista. Kontaminoituneiden kasvatusliuoksien suodattaminen levysuodattimella on toisinaan hyvin haastavaa, joten mikrobeja tuhoavalle desinfiointimenetelmälle olisi käyttöä. Lisäksi se saattaisi mahdollistaa uusien säilöntäaineettomien tuotteiden valmistamisen.
Aluksi ajatuksena oli käsitellä näytteitä UV-C-säteilyllä, mutta sopivaa laitetoimittajaa etsiessä päädyttiin yritykseen, jolla oli UV-C-ledien lisäksi tarjolla uusi, näkyvän sinisen valon LED-teknologiaan perustuva desinfiointimenetelmä. Entsyymipuolivalmisteita alettiin käsitellä petrimaljoissa suljetuissa laatikoissa molemmilla tekniikoilla, ja testit vietiin loppuun pelkästään sinistä valoa käyttäen. Tutkimussuunnitelmaa jouduttiin muuttamaan, ja käsiteltäviä tuotteita karsimaan merkittävästi alkuperäisestä, koska haluttua tulosta eli merkittävää elävien mikrobien lukumäärän vähentämistä ei saatu aikaiseksi kummallakaan tekniikalla. Lisäksi entsyymiliuosten lämpenemisen aiheuttama haihtumien loi haasteita.
Haihtumisongelma ratkottiin rakentamalla sopiva jäähdytysalusta, jolloin laboratoriomittakaavan testit saatiin viimeisteltyä. Tuloksissa oli jonkin verran vaihtelua keskenään, mutta lopputestit vahvistivat aiemmin tehdyt päätelmät, että käytetyillä käsittelytekniikoilla ei saada tuotteita desinfioitua. Epäselväksi jäi, mikä ominaisuus käsiteltävissä tuotteissa estää mikrobien tuhoutumisen. Lisätutkimukset tulisi todennäköisesti toteuttaa suuremman mittakaavan mukaisella laitteistolla, missä entsyymiliuos virtaisi ohuena filminä, johon voisi johtaa ilmaa paremman kontaktin aikaansaamiseksi. Sinivaloteknologiaa voisi kuitenkin mahdollisesti käyttää ainakin pestyjen tuotesäiliöiden sisäpintojen desinfioimiseen ja mikrobiologisen puhtauden ylläpitoon, mutta tämä vaatisi omat tutkimuksensa sen tehosta ja taloudellisuudesta.
Aluksi ajatuksena oli käsitellä näytteitä UV-C-säteilyllä, mutta sopivaa laitetoimittajaa etsiessä päädyttiin yritykseen, jolla oli UV-C-ledien lisäksi tarjolla uusi, näkyvän sinisen valon LED-teknologiaan perustuva desinfiointimenetelmä. Entsyymipuolivalmisteita alettiin käsitellä petrimaljoissa suljetuissa laatikoissa molemmilla tekniikoilla, ja testit vietiin loppuun pelkästään sinistä valoa käyttäen. Tutkimussuunnitelmaa jouduttiin muuttamaan, ja käsiteltäviä tuotteita karsimaan merkittävästi alkuperäisestä, koska haluttua tulosta eli merkittävää elävien mikrobien lukumäärän vähentämistä ei saatu aikaiseksi kummallakaan tekniikalla. Lisäksi entsyymiliuosten lämpenemisen aiheuttama haihtumien loi haasteita.
Haihtumisongelma ratkottiin rakentamalla sopiva jäähdytysalusta, jolloin laboratoriomittakaavan testit saatiin viimeisteltyä. Tuloksissa oli jonkin verran vaihtelua keskenään, mutta lopputestit vahvistivat aiemmin tehdyt päätelmät, että käytetyillä käsittelytekniikoilla ei saada tuotteita desinfioitua. Epäselväksi jäi, mikä ominaisuus käsiteltävissä tuotteissa estää mikrobien tuhoutumisen. Lisätutkimukset tulisi todennäköisesti toteuttaa suuremman mittakaavan mukaisella laitteistolla, missä entsyymiliuos virtaisi ohuena filminä, johon voisi johtaa ilmaa paremman kontaktin aikaansaamiseksi. Sinivaloteknologiaa voisi kuitenkin mahdollisesti käyttää ainakin pestyjen tuotesäiliöiden sisäpintojen desinfioimiseen ja mikrobiologisen puhtauden ylläpitoon, mutta tämä vaatisi omat tutkimuksensa sen tehosta ja taloudellisuudesta.