Ei-binäärinen sukupuoli-identiteetti toiminnallisen identiteetin viitekehyksessä: sukupuolen moninaisuuden huomioiminen toimintaterapiassa
Luttinen, Lahja (2019)
Luttinen, Lahja
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903153181
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903153181
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata toiminnallisen identiteetin ja ei-binäärisen sukupuoli-identiteetin suhdetta. Tavoitteena oli selvittää, sopiiko toiminnallinen identiteetti sellaisena, kun se on alamme kirjallisuudessa määritelty, toimintaterapeutin harkintaa ohjaavaksi käsitteeksi, asiakkaan ollessa sukupuoleltaan ei-binäärinen. Tavoitteena oli myös selvittää, mitä asioita toimintaterapeutin täytyy huomioida ei-binäärisen asiakkaan kohtaamisessa.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan mallia (the Model of Human Occupation) sekä sosiaalista konstruktionismia. Opinnäytetyössä kuvattiin kirjallisuuttaa hyödyntäen erilaisia näkökulmia sukupuoleen sekä toiminnalliseen identiteettiin. Teoriaosuudessa myös kuvattiin, mikä tekee sukupuoli-identiteetistä huomionarvoisen aiheen terapiasuhteen kannalta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahta sukupuoli-identiteetiltään ei-binääristä henkilöä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin toimintahistoriaa ja toimintakykyä arvioivan OPHI-II – teemahaastattelun pohjalta muodostettua haastattelurunkoa, johon oli lisätty erikseen kysymyksiä sukupuolikokemuksesta. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti. Tulokset kirjattiin yhtenäiseksi tekstiksi, molempien haastateltujen osalta erikseen. Tämän jälkeen niistä nostettiin esiin yhtäläisyyksiä. Lopuksi aineistoa tarkasteltiin kokonaisuutena ja nostettiin esiin terveydenhuollon piirissä tapahtuneita kohtaamisia pohtien, miten toimintaterapeutti voisi toimia vastaavassa tilanteessa.
Tutkimuksen perusteella molempien haastateltavien toiminnallinen identiteetti hahmottui hyvin omanlaisenaan, mutta myös yhteisiä tekijöitä löytyi. Sukupuoli-identiteetti näyttäytyi positiivisena voimavarana. Haastateltavien suhde ympäristöön oli keskeinen aihe. Sukupuolitetuissa julkisissa tiloissa liiikkuminen ja sukupuolitettuihin toiminnanmuotoihin osallistuminen aiheutti pohdintaa ympärillä olevin ihmisten reaktioista sekä siitä, löytyykö itselle luontevaa paikkaa. Haastateltavat korjaavat ja joutuvat korjaamaan muiden oletuksia sukupuolestaan. Molemmat haastateltavat myös kokivat vastuuta omasta viiteryhmästään.
Johtopäätöksenä oli, että sukupuolella on vaikutusta siihen, miten ja millaiseksi toiminnallinen identiteetti muotoutuu ei-binäärisen sukupuoli-identieetin omaavalla ihmisellä. Näin ollen toimintaterapeutin pyrkiessä hahmottamaan asiakkaan toiminnallista identiteettiä sukupuolikokemuksesta on hyvä keskustella erikseen. Toimintaterapeutti voi edistää hyvää kohtaamista ja positiivisen terapiasuhteen syntymistä ottamalla moninaisuuden työtään ohjaavaksi oletukseksi
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan mallia (the Model of Human Occupation) sekä sosiaalista konstruktionismia. Opinnäytetyössä kuvattiin kirjallisuuttaa hyödyntäen erilaisia näkökulmia sukupuoleen sekä toiminnalliseen identiteettiin. Teoriaosuudessa myös kuvattiin, mikä tekee sukupuoli-identiteetistä huomionarvoisen aiheen terapiasuhteen kannalta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kahta sukupuoli-identiteetiltään ei-binääristä henkilöä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin toimintahistoriaa ja toimintakykyä arvioivan OPHI-II – teemahaastattelun pohjalta muodostettua haastattelurunkoa, johon oli lisätty erikseen kysymyksiä sukupuolikokemuksesta. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto analysoitiin teoriasidonnaisesti. Tulokset kirjattiin yhtenäiseksi tekstiksi, molempien haastateltujen osalta erikseen. Tämän jälkeen niistä nostettiin esiin yhtäläisyyksiä. Lopuksi aineistoa tarkasteltiin kokonaisuutena ja nostettiin esiin terveydenhuollon piirissä tapahtuneita kohtaamisia pohtien, miten toimintaterapeutti voisi toimia vastaavassa tilanteessa.
Tutkimuksen perusteella molempien haastateltavien toiminnallinen identiteetti hahmottui hyvin omanlaisenaan, mutta myös yhteisiä tekijöitä löytyi. Sukupuoli-identiteetti näyttäytyi positiivisena voimavarana. Haastateltavien suhde ympäristöön oli keskeinen aihe. Sukupuolitetuissa julkisissa tiloissa liiikkuminen ja sukupuolitettuihin toiminnanmuotoihin osallistuminen aiheutti pohdintaa ympärillä olevin ihmisten reaktioista sekä siitä, löytyykö itselle luontevaa paikkaa. Haastateltavat korjaavat ja joutuvat korjaamaan muiden oletuksia sukupuolestaan. Molemmat haastateltavat myös kokivat vastuuta omasta viiteryhmästään.
Johtopäätöksenä oli, että sukupuolella on vaikutusta siihen, miten ja millaiseksi toiminnallinen identiteetti muotoutuu ei-binäärisen sukupuoli-identieetin omaavalla ihmisellä. Näin ollen toimintaterapeutin pyrkiessä hahmottamaan asiakkaan toiminnallista identiteettiä sukupuolikokemuksesta on hyvä keskustella erikseen. Toimintaterapeutti voi edistää hyvää kohtaamista ja positiivisen terapiasuhteen syntymistä ottamalla moninaisuuden työtään ohjaavaksi oletukseksi