Erityisherkän lapsen tukeminen päiväkodissa
Aranto-Leminen, Niina (2018)
Aranto-Leminen, Niina
Saimaan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120219435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018120219435
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää erityisherkän lapsen hyvinvointia päiväkodissa. Erityisherkkyys on piirre, joka kuuluu normaaliin temperamenttivaihteluun, ja sen määrittely perustuu luotettavalle tutkimustiedolle. Erityisherkkyys on aistitiedon käsittelyn herkkyyttä ja tavallista syvällisempää prosessointia. Erityisherkkä lapsi reagoi keskimääräistä voimakkaammin ympäristön ärsykkeisiin. Koska päiväkoti on erityisen ärsykerikas paikka, erityisherkän lapsen tukeminen päiväkodissa on tärkeä asia.
Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka erityisherkkyys ilmenee ja millaisesta tuesta erityisherkkä lapsi hyötyy. Metodina opinnäytetyössä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyön aineisto koostuu 22 vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimuksesta. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiä. Aineiston laatua on arvioitu käyttäen laatukriteereinä tutkimuksen julkaisulehden impact factor -arvoa, julkaisufoorumin luokitusta sekä viittauksien määrää tutkimukseen.
Erityisherkän lapsen tukemisen pääkategorioiksi päiväkodissa nousivat opettajan pedagoginen sensitiivisyys, opettajan kyky tarkastella omia käsityksiään sekä hänen tiedollinen osaamisensa, päiväkodin fyysisen ympäristön tekijät sekä kasvatusyhteistyö huoltajien kanssa. Nämä kategoriat pitävät sisällään muun muassa lempeän ohjaustyylin, lapsen omanarvontunnon tukemisen, lapsen sosiaalisten suhteiden tukemisen, vireystilan tarkastelun ja ylivirittymiseen johtavien tekijöiden tiedostamisen. Aineistosta noussut interpersoonallinen teoria antaa opettajille välineen tarkastella sekä omaa että lapsen tyyliä olla vuorovaikutuksessa. Se myös auttaa siinä, miten opettaja voi omaa käyttäytymistään säätelemällä syventää opettaja-lapsi-suhdetta erityisherkkään lapseen. Erityisherkkyyden kuvaamiseen voidaan käyttää neljää piirteen taustalla olevaa osa-aluetta: emotionaalinen reaktiokyky ja empatia, vivahteiden vaistoaminen, ärsykkeiden liiallisuus ja syvällinen käsittely.
Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka erityisherkkyys ilmenee ja millaisesta tuesta erityisherkkä lapsi hyötyy. Metodina opinnäytetyössä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Opinnäytetyön aineisto koostuu 22 vertaisarvioidusta tieteellisestä tutkimuksesta. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiä. Aineiston laatua on arvioitu käyttäen laatukriteereinä tutkimuksen julkaisulehden impact factor -arvoa, julkaisufoorumin luokitusta sekä viittauksien määrää tutkimukseen.
Erityisherkän lapsen tukemisen pääkategorioiksi päiväkodissa nousivat opettajan pedagoginen sensitiivisyys, opettajan kyky tarkastella omia käsityksiään sekä hänen tiedollinen osaamisensa, päiväkodin fyysisen ympäristön tekijät sekä kasvatusyhteistyö huoltajien kanssa. Nämä kategoriat pitävät sisällään muun muassa lempeän ohjaustyylin, lapsen omanarvontunnon tukemisen, lapsen sosiaalisten suhteiden tukemisen, vireystilan tarkastelun ja ylivirittymiseen johtavien tekijöiden tiedostamisen. Aineistosta noussut interpersoonallinen teoria antaa opettajille välineen tarkastella sekä omaa että lapsen tyyliä olla vuorovaikutuksessa. Se myös auttaa siinä, miten opettaja voi omaa käyttäytymistään säätelemällä syventää opettaja-lapsi-suhdetta erityisherkkään lapseen. Erityisherkkyyden kuvaamiseen voidaan käyttää neljää piirteen taustalla olevaa osa-aluetta: emotionaalinen reaktiokyky ja empatia, vivahteiden vaistoaminen, ärsykkeiden liiallisuus ja syvällinen käsittely.