VirtualSite-ohjelmiston hyödyt laitossuunnitteluprojektissa
Malkamäki, Siivertti (2018)
Malkamäki, Siivertti
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112518097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112518097
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan hyötyjä, joita Swecon kehittämällä VirtualSite-ohjelmistolla on mahdollista saavuttaa laitossuunnitteluprojektin eri vaiheissa sekä laitoksen käytön aikana. Työn tarkoituksena on lisätä tietoisuutta virtuaalitodellisuuden hyödyntämisellä saatavasta lisäarvosta projekteille ja lisätä VirtualSite-ohjelmiston käyttöä asiakasprojekteissa. Virtuaalitodellisuus on teollisuuden suunnittelutyössä toistaiseksi hyvin vähän käytetty teknologia, jonka kehityksen kärjessä Sweco VirtualSite on, ja siksi sen luomia mahdollisuuksia yrityksen liiketoiminnalle halutaan hyödyntää nykyistä kattavammin. Toimeksiantajana toimii Sweco Industry Oy:n Tampereen toimisto.
Tärkeimpiä hyötyjä virtuaalitodellisuuden käytöstä projektissa on, että suunnitelluista ratkaisuista saadaan kerralla asennuskelpoisia, käytännöllisiä ja oikein mitoitettuja, kun virtuaalimallia voidaan käyttää ikään kuin laitoksen virtuaalisena prototyyppinä. Eri asiantuntijat, käyttäjät ja muiden projektille olennaisten sidosryhmien edustajat voivat tarkastella, kommentoida ja esittää omia ratkaisuehdotuksiaan virtuaalimallin sisällä toisilleen helposti mistä päin maailmaa tahansa. Suunnitteluvaiheen lisäksi erilaisia hyötyjä on saavutettavissa kaikissa vaiheissa koko laitoksen elinkaaren ajan. Virtuaalitodellisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi työntekijöiden perehdytykseen ja koulutukseen, muun muassa poikkeustilanteita ja kunnossapitoa varten tuotantoa häiritsemättä.
Suuri haaste virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä täysipainoisesti koko laitoksen elinkaaren ajan on virtuaalimallin vastaavuus todellisuuteen. Malli on mahdollista saada vastaamaan hyvin tarkasti todellista laitosta, mutta jotta se pysyy sellaisena, sitä on päivitettävä kaikkien muutostöiden yhteydessä. Virtuaalitodellisuusteknologiat myös kehittyvät jatkuvasti eivätkä eri yritysten käyttämät ohjelmat ole keskenään yhteensopivia, mikä hankaloittaa virtuaalisen laitosmallin ylläpito. Samasta syystä uusin teknologia on vierasta niin asiakasyrityksille kuin suurelle osalle yrityksen omastakin henkilöstöstä, joka ei ole aktiivisesti virtuaalitodellisuuden kanssa tekemisissä.
VirtualSite, kuten muutkin virtuaalitodellisuusohjelmistot ja -laitteistot, kehittyvät nopeasti vielä pitkään. Varsinkin tekoälyn käytön lisääntyminen suunnittelutyössä luo monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia virtuaalitodellisuuden käyttöön laitossuunnittelussa. VirtualSite varmasti vakiinnuttaa paikkansa Swecon laitosprojektien läpiviennissä. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka laajamittaiseksi sen käyttö kehittyy ja mitä vielä toistaiseksi täysin tuntemattomia käyttötarkoituksia ja liiketoimintaa virtuaalitodellisuuden ympärille tullaan tulevaisuudessa kehittämään.
Tärkeimpiä hyötyjä virtuaalitodellisuuden käytöstä projektissa on, että suunnitelluista ratkaisuista saadaan kerralla asennuskelpoisia, käytännöllisiä ja oikein mitoitettuja, kun virtuaalimallia voidaan käyttää ikään kuin laitoksen virtuaalisena prototyyppinä. Eri asiantuntijat, käyttäjät ja muiden projektille olennaisten sidosryhmien edustajat voivat tarkastella, kommentoida ja esittää omia ratkaisuehdotuksiaan virtuaalimallin sisällä toisilleen helposti mistä päin maailmaa tahansa. Suunnitteluvaiheen lisäksi erilaisia hyötyjä on saavutettavissa kaikissa vaiheissa koko laitoksen elinkaaren ajan. Virtuaalitodellisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi työntekijöiden perehdytykseen ja koulutukseen, muun muassa poikkeustilanteita ja kunnossapitoa varten tuotantoa häiritsemättä.
Suuri haaste virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä täysipainoisesti koko laitoksen elinkaaren ajan on virtuaalimallin vastaavuus todellisuuteen. Malli on mahdollista saada vastaamaan hyvin tarkasti todellista laitosta, mutta jotta se pysyy sellaisena, sitä on päivitettävä kaikkien muutostöiden yhteydessä. Virtuaalitodellisuusteknologiat myös kehittyvät jatkuvasti eivätkä eri yritysten käyttämät ohjelmat ole keskenään yhteensopivia, mikä hankaloittaa virtuaalisen laitosmallin ylläpito. Samasta syystä uusin teknologia on vierasta niin asiakasyrityksille kuin suurelle osalle yrityksen omastakin henkilöstöstä, joka ei ole aktiivisesti virtuaalitodellisuuden kanssa tekemisissä.
VirtualSite, kuten muutkin virtuaalitodellisuusohjelmistot ja -laitteistot, kehittyvät nopeasti vielä pitkään. Varsinkin tekoälyn käytön lisääntyminen suunnittelutyössä luo monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia virtuaalitodellisuuden käyttöön laitossuunnittelussa. VirtualSite varmasti vakiinnuttaa paikkansa Swecon laitosprojektien läpiviennissä. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka laajamittaiseksi sen käyttö kehittyy ja mitä vielä toistaiseksi täysin tuntemattomia käyttötarkoituksia ja liiketoimintaa virtuaalitodellisuuden ympärille tullaan tulevaisuudessa kehittämään.