Interpretaatio UNESCO:n maailmanperinnön kulttuuriperintökohteissa Suomessa
Oikari, Marja-Leena (2018)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Oikari, Marja-Leena
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018100215575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018100215575
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Suomen maailmanperintökohteiden yhdistykselle. Työn tavoitteena oli kartoittaa interpretaation toteutusta Suomen maailmanperintökohteissa, sekä siihen sisältyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Työ rajattiin koskemaan kuutta kulttuuriperintökohdetta. Tutkimuksen kontekstina toimi Unescon maailmanperintö ja Suomen kohteet. Teoreettisen viitekehyksen loivat Tildenin pääperiaatteet interpretaatiosta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena päämetodeinaan teemahaastattelu ja puolistrukturoitu lomakehaastattelu. Haastateltaviksi saatiin viisi henkilöä edustamaan Suomen kuutta kulttuuriperintökohdetta. Tutkimus toteutettiin kevään ja kesän 2018 aikana. Analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysia.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että käsite interpretaatio ei ollut käytössä tutkimukseen osallistuneissa kohteissa Suomenlinnaa lukuun ottamatta, sen sijaan puhuttiin esittelystä, tulkinnasta ja viestinnästä. Tutkimus osoitti myös, että maailmanperinnön esittely Suomessa keskittyi vielä pitkälti pelkän tiedon jakamiseen, ja että interpretaation merkitystä maailmanperintötyön paikallistasolla ei oltu vielä täysin ymmärretty. Keskeisimpänä interpretaation tavoitteena pidettiin Unescon velvoitteen täyttämistä maailmanperinnön esittelyssä. Eri kävijäsegmenteistä lapsi- ja koululaisryhmät oli huomioitu useimmissa kohteissa. Kohteiden interpretaatiotekniikat olivat vielä suurimmalta osaltaan perinteisiä käsittäen esitteet, kyltit, infotaulut ja opastuskierrokset. Interpretaation elävöittämisessä käytettiin tarinoita, sen sijaan yleisön osallistaminen oli vähäistä. Uusi teknologia oli otettu käyttöön Suomenlinnassa lisätyn todellisuuden projektin myötä, ja Vanhan Rauman alueella oli toteutettu nuorille suunnattu mobiilireitti, sen sijaan muissa kohteissa uuden teknologian suomia mahdollisuuksia ei oltu vielä hyödynnetty. Kaikilla kohteilla oli omat verkkosivut ja sosiaalisen median kanavia hyödynnettiin interpretaatiossa vaihtelevasti.
Interpretaation toteuttamisen haasteet liittyivät resursseihin, kuten vierailija- tai opastuskeskusten puuttumiseen tai eri kieli- ja kulttuuritaustaisten kävijöiden huomioimiseen. Myös suojelun asettamat rajoitukset koettiin haasteiksi. Interpretaation mahdollisuuksina nähtiin maailmanperintökasvatukseen panostaminen sekä uuden teknologian ja sosiaalisen median hyödyntäminen etenkin nuorten tavoittamiseksi. Opastus- tai vierailukeskusten saamisen sekä yhteistyön eri tasoilla koettiin antavan uusia mahdollisuuksia interpretaation toteuttamiseen. Yhteistyön mahdollisuuksia nähtiin paikallisella tasolla, muun muassa palveluntarjoajien kanssa; Suomen eri kohteiden kesken; sekä myös kansainvälisellä tasolla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että interpretaatio Suomen maailmanperinnön kulttuurikohteissa vaatii systemaattista kehittämistä, ja sen vuoksi olisi tärkeää laatia jokaiselle kohteelle interpretaatiosuunnitelma. Interpretaatiota ja eri kävijäsegmenttien huomioimista siinä voitaisiin parantaa myös uuden teknologian käytöllä, siihen tarvittaisiin kuitenkin resursseja ja asiantuntemusta. Myös Suomen maailmanperintökohteiden yhteinen digitaalinen opas tai mobiilisovellus matkailijoille parantaisi kohteiden saavutettavuutta.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että käsite interpretaatio ei ollut käytössä tutkimukseen osallistuneissa kohteissa Suomenlinnaa lukuun ottamatta, sen sijaan puhuttiin esittelystä, tulkinnasta ja viestinnästä. Tutkimus osoitti myös, että maailmanperinnön esittely Suomessa keskittyi vielä pitkälti pelkän tiedon jakamiseen, ja että interpretaation merkitystä maailmanperintötyön paikallistasolla ei oltu vielä täysin ymmärretty. Keskeisimpänä interpretaation tavoitteena pidettiin Unescon velvoitteen täyttämistä maailmanperinnön esittelyssä. Eri kävijäsegmenteistä lapsi- ja koululaisryhmät oli huomioitu useimmissa kohteissa. Kohteiden interpretaatiotekniikat olivat vielä suurimmalta osaltaan perinteisiä käsittäen esitteet, kyltit, infotaulut ja opastuskierrokset. Interpretaation elävöittämisessä käytettiin tarinoita, sen sijaan yleisön osallistaminen oli vähäistä. Uusi teknologia oli otettu käyttöön Suomenlinnassa lisätyn todellisuuden projektin myötä, ja Vanhan Rauman alueella oli toteutettu nuorille suunnattu mobiilireitti, sen sijaan muissa kohteissa uuden teknologian suomia mahdollisuuksia ei oltu vielä hyödynnetty. Kaikilla kohteilla oli omat verkkosivut ja sosiaalisen median kanavia hyödynnettiin interpretaatiossa vaihtelevasti.
Interpretaation toteuttamisen haasteet liittyivät resursseihin, kuten vierailija- tai opastuskeskusten puuttumiseen tai eri kieli- ja kulttuuritaustaisten kävijöiden huomioimiseen. Myös suojelun asettamat rajoitukset koettiin haasteiksi. Interpretaation mahdollisuuksina nähtiin maailmanperintökasvatukseen panostaminen sekä uuden teknologian ja sosiaalisen median hyödyntäminen etenkin nuorten tavoittamiseksi. Opastus- tai vierailukeskusten saamisen sekä yhteistyön eri tasoilla koettiin antavan uusia mahdollisuuksia interpretaation toteuttamiseen. Yhteistyön mahdollisuuksia nähtiin paikallisella tasolla, muun muassa palveluntarjoajien kanssa; Suomen eri kohteiden kesken; sekä myös kansainvälisellä tasolla. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että interpretaatio Suomen maailmanperinnön kulttuurikohteissa vaatii systemaattista kehittämistä, ja sen vuoksi olisi tärkeää laatia jokaiselle kohteelle interpretaatiosuunnitelma. Interpretaatiota ja eri kävijäsegmenttien huomioimista siinä voitaisiin parantaa myös uuden teknologian käytöllä, siihen tarvittaisiin kuitenkin resursseja ja asiantuntemusta. Myös Suomen maailmanperintökohteiden yhteinen digitaalinen opas tai mobiilisovellus matkailijoille parantaisi kohteiden saavutettavuutta.