Kun vapaus menetetään - Alaikäisen tahdonvastaisesta hoidosta päättäminen : osastonsihteerin käsikirja
Kaplas, Marjo (2018)
Kaplas, Marjo
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018071914367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018071914367
Tiivistelmä
Sekä Suomen perustuslakiin, että kansainvälisiin sopimuksiin on määritetty, että jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tähän oikeuteen voidaan puuttua mielenterveyslaissa määritetyillä ehdoilla, josta voi seurata tahdonvastainen hoitoonmääräämisprosessi. Alaikäisten kohdalla lastensuojelulaki asettaa omat reunaehtonsa erityisesti perheiden autonomian näkökulmasta. Tässä työssä tutkittiin alaikäisten tahdonvastaista hoitoprosessia mielenterveyslain näkökulmasta ja luotiin katsaus lastensuojelulakiin, jotta erityisesti tiedoksiantoprosessiin liittyvän allekirjoitusvaiheen merkityksellisyys tulisi esiin.
Työn tarkoituksena oli selvittää, mitä seurauksia on, jos pakkohoitopäätöstä ei vahvisteta hallinto-oikeudessa ja onko päätöksen allekirjoitusprosessi nykyisessä laajuudessaan välttämätön. Empiirisestä näkökulmasta työn tavoitteena oli tutkia miten sihteerit kokevat tämän allekirjoitusvaiheen. Työ toteutettiin osittain toiminnallisena opinnäytetyönä, minkä tuloksena syntyi liitteenä oleva osastonsihteereille suunnattu käsikirja. Lähteinä käytettiin Suomen lainsäädäntöä, kirjallisuutta sekä sihteerien haastatteluja.
Alkuun työssä käsiteltiin lasten oikeutta hyvinvointiin sekä hyvinvointiyhteiskunnan velvollisuutta taata tarvittava hoito. Tämän jälkeen käsiteltiin mielenterveyslakia tahdonvastaisen hoitoonmääräämisprosessin näkökulmasta ja tarkasteltiin mitä erityistä tulee alaikäisten kohdalla huomioida.
Lopputuloksena voidaan todeta, että tahdonvastainen hoitoonmääräämisprosessi on laissa hyvin tiukkaan säädelty. Alaikäisten kohdalla asianosaisten kuuleminen on ehdoton prosessi, jotta hallinto-oikeus voi vahvistaa sairaalan tekemän hoitoonmääräämispäätöksen. Käytännössä selvisi, ettei vahvistamattomia päätöksiä juurikaan pääse syntymään vaan hallinto-oikeus pyytää lisäselvityksiä tarvittaessa.
Työn tarkoituksena oli selvittää, mitä seurauksia on, jos pakkohoitopäätöstä ei vahvisteta hallinto-oikeudessa ja onko päätöksen allekirjoitusprosessi nykyisessä laajuudessaan välttämätön. Empiirisestä näkökulmasta työn tavoitteena oli tutkia miten sihteerit kokevat tämän allekirjoitusvaiheen. Työ toteutettiin osittain toiminnallisena opinnäytetyönä, minkä tuloksena syntyi liitteenä oleva osastonsihteereille suunnattu käsikirja. Lähteinä käytettiin Suomen lainsäädäntöä, kirjallisuutta sekä sihteerien haastatteluja.
Alkuun työssä käsiteltiin lasten oikeutta hyvinvointiin sekä hyvinvointiyhteiskunnan velvollisuutta taata tarvittava hoito. Tämän jälkeen käsiteltiin mielenterveyslakia tahdonvastaisen hoitoonmääräämisprosessin näkökulmasta ja tarkasteltiin mitä erityistä tulee alaikäisten kohdalla huomioida.
Lopputuloksena voidaan todeta, että tahdonvastainen hoitoonmääräämisprosessi on laissa hyvin tiukkaan säädelty. Alaikäisten kohdalla asianosaisten kuuleminen on ehdoton prosessi, jotta hallinto-oikeus voi vahvistaa sairaalan tekemän hoitoonmääräämispäätöksen. Käytännössä selvisi, ettei vahvistamattomia päätöksiä juurikaan pääse syntymään vaan hallinto-oikeus pyytää lisäselvityksiä tarvittaessa.