Sosiaalinen kuntoutus : Sosiaalisen kuntoutuksen jäsentäminen
Timo, Anne (2018)
Timo, Anne
Vaasan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805249912
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805249912
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistä ja jäsentämistä aikuissosiaalityön sosiaalipalveluna Etelä-Pohjanmaan aikuissosiaalityössä. Kyseessä oli kehittämistutkimus, jonka tavoitteena oli tuottaa tietoa sosiaalisen kuntoutuksen nykytilasta sekä kehittämistarpeista. Kehittämistyön taustalla oli useita aikuissosiaalityöhön kohdistuneita uudistuksia. Keskeisimpänä sosiaalihuoltolain (1301/2014) uudistus, jossa sosiaalinen kuntoutus kirjattiin ensimmäistä kertaa sosiaalihuollon palveluna sekä toisena merkittävänä uudistuksena sote-uudistus, jonka suunniteltiin siirtävän sosiaalipalveluiden järjestämisvastuun maakunnille 1.1.2020. Pro Sos – Uudenlaista sosiaalityötä yhdessä kehittämässä-hanke oli käynnistänyt sosiaalisen kuntoutuksen kehittämistyön tukemalla aikuissosiaalityön toimijoita uudistamaan sosiaalityön käytäntöjä aikuissosiaalityön uudistuksissa.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan sosiaalipalveluiden kehittämistä, sosiaalihuoltolakia palveluiden järjestämisen taustalla, sosiaalista kuntoutusta käsitteenä ja palveluna sekä sosiaalityön palveluprosessina. Tarkastelun kohteena ovat myös sosiaalisen kuntoutuksen suhde aikuissosiaalityöhön sekä sosiaalisen kuntoutuksen käytännön menetelmät. Sosiaalista kuntoutusta lähestyttiin ai-kuissosiaalityön viranomaistyön näkökulmasta. Tutkimuksella tavoiteltiin tietoa, miten sosiaalinen kuntoutus aikuissosiaalityössä määritellään ja mitä ovat sosiaalisen kuntoutuksen kehittämiskohteet. Kehittämistutkimuksen aineisto kerättiin laadullisilla fokusryhmähaastatteluilla sosiaaliohjaajilta, sosiaalityöntekijöiltä sekä esimiestason työntekijöiltä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten mukaan Etelä-Pohjanmaan aikuissosiaalityössä sosiaalisen kuntoutuksen kohderyhmänä ovat pääasiassa työelämän ulkopuolella olevat vaikeassa asemassa olevat työikäiset. Sosiaalista kuntoutusta toteutetaan yksilötyön ja yhteisöllisen toiminnan keinoin pääasiassa kuntien omana toimintana. Sosiaalisen kuntoutuksen kokonaisuus nähtiin jäsentymättömänä ja resurssit riittämättöminä vastata asiakkaiden tarpeisiin. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen edellyttää yhteistyön lisäämistä ja arvioinnin kehittämistä, joiden avulla sosiaalisen kuntoutuksen resursseja voidaan paremmin kohdentaa ja siten lisätä sosiaalisen kuntoutuksen vaikuttavuutta.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan sosiaalipalveluiden kehittämistä, sosiaalihuoltolakia palveluiden järjestämisen taustalla, sosiaalista kuntoutusta käsitteenä ja palveluna sekä sosiaalityön palveluprosessina. Tarkastelun kohteena ovat myös sosiaalisen kuntoutuksen suhde aikuissosiaalityöhön sekä sosiaalisen kuntoutuksen käytännön menetelmät. Sosiaalista kuntoutusta lähestyttiin ai-kuissosiaalityön viranomaistyön näkökulmasta. Tutkimuksella tavoiteltiin tietoa, miten sosiaalinen kuntoutus aikuissosiaalityössä määritellään ja mitä ovat sosiaalisen kuntoutuksen kehittämiskohteet. Kehittämistutkimuksen aineisto kerättiin laadullisilla fokusryhmähaastatteluilla sosiaaliohjaajilta, sosiaalityöntekijöiltä sekä esimiestason työntekijöiltä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulosten mukaan Etelä-Pohjanmaan aikuissosiaalityössä sosiaalisen kuntoutuksen kohderyhmänä ovat pääasiassa työelämän ulkopuolella olevat vaikeassa asemassa olevat työikäiset. Sosiaalista kuntoutusta toteutetaan yksilötyön ja yhteisöllisen toiminnan keinoin pääasiassa kuntien omana toimintana. Sosiaalisen kuntoutuksen kokonaisuus nähtiin jäsentymättömänä ja resurssit riittämättöminä vastata asiakkaiden tarpeisiin. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen edellyttää yhteistyön lisäämistä ja arvioinnin kehittämistä, joiden avulla sosiaalisen kuntoutuksen resursseja voidaan paremmin kohdentaa ja siten lisätä sosiaalisen kuntoutuksen vaikuttavuutta.