Somaattisten ensiaputilanteiden hallinta mielenterveyshoitotyössä
Westenius, Doris; Starast, Maria (2018)
Westenius, Doris
Starast, Maria
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805056594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805056594
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata mielenterveyshoitotyössä toimivien hoitajien somaattisten ensiaputilanteiden hoidon teorian hallintaa. Kyselyn tulosten pohjalta oli tavoitteena arvioida mahdollista lisäkoulutuksen tarvetta. Tutkimus tuotettiin yhteistyössä ammattikorkeakoulu Laurea Otaniemen kanssa. Opinnäytetyö koettiin tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi pohjautuen mielenterveyshoitotyön rakenteelliseen murrokseen SOTE-uudistusten alla. Tutkimusaiheen valintaan vaikuttavia tekijöitä olivat muun muassa mielenterveyspotilaiden suuri somaattinen sairastavuus, sekä ensiapukoulutukseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvät lakisääteiset vaatimukset. Hoitajien ammatilliset vaatimukset sisältävät ensiapupätevyyden. Useat tutkimukset ovat todenneet mielenterveyspotilaiden todennäköisyyden kärsiä somaattisesta sairaudesta mielenterveyshäiriön ohella kor-keaksi.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena, jota jaettiin sosiaalisessa mediassa ja ammatillisten verkostojen kautta. Kysely rakennettiin Google Docs ohjelmassa yksinkertaiseksi, kaksiosaiseksi kyselyksi, jolla kartoitettiin sekä vastaajien perustietoja -kuten ammatissa toimimisen aikaa sekä ammattinimikettä- sekä itse ensiaputaitojen teoreettista osaamistasoa. Kysely oli avoin noin kolme viikkoa, jonka aikana kyselyyn vastasi 147 osanottajaa. Vastaajista hieman yli puolet olivat sairaanhoitajia, mutta uralla toimimisen kestossa ja viimeisen ensiapukoulutuksen ajankohdassa vastauksissa oli suurempaa hajontaa. Tutkimustulokset olivat nähtävissä reaaliajassa. Yksi neljästä mielenterveyshuollossa työskentelevästä hoitajasta ei ole saanut viimeisen kolmen vuoden sisällä ensiapukoulutusta. Perusensiaputaidot olivat vastaajien keskuudessa varsin hyvin hallinnassa oleva ensiaputaitojen alue. Kyselyssä eniten vääriä vastauksia saivat elvytykseen liittyvät kysymykset, kuten kysymys defibrilloitavista rytmeistä.
Kyselyn vastausten perusteella päädyttiin lopputulokseen, että ensiapukoulutusten määrää tulisi lisätä ja varmistaa sen säännöllisyys. Elvytykseen liittyviä taitoja ja tietoja tulisi erityisesti päästä kertaamaan. Kyselyä voitaisiin jatkossa kehittää esimerkiksi jakamalla sitä tietyille ammattiryhmille ja vertailemalla tuloksia, tai kartoittamalla syitä ensiapukoulutuksen kattavuuden puutteellisuudesta.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena, jota jaettiin sosiaalisessa mediassa ja ammatillisten verkostojen kautta. Kysely rakennettiin Google Docs ohjelmassa yksinkertaiseksi, kaksiosaiseksi kyselyksi, jolla kartoitettiin sekä vastaajien perustietoja -kuten ammatissa toimimisen aikaa sekä ammattinimikettä- sekä itse ensiaputaitojen teoreettista osaamistasoa. Kysely oli avoin noin kolme viikkoa, jonka aikana kyselyyn vastasi 147 osanottajaa. Vastaajista hieman yli puolet olivat sairaanhoitajia, mutta uralla toimimisen kestossa ja viimeisen ensiapukoulutuksen ajankohdassa vastauksissa oli suurempaa hajontaa. Tutkimustulokset olivat nähtävissä reaaliajassa. Yksi neljästä mielenterveyshuollossa työskentelevästä hoitajasta ei ole saanut viimeisen kolmen vuoden sisällä ensiapukoulutusta. Perusensiaputaidot olivat vastaajien keskuudessa varsin hyvin hallinnassa oleva ensiaputaitojen alue. Kyselyssä eniten vääriä vastauksia saivat elvytykseen liittyvät kysymykset, kuten kysymys defibrilloitavista rytmeistä.
Kyselyn vastausten perusteella päädyttiin lopputulokseen, että ensiapukoulutusten määrää tulisi lisätä ja varmistaa sen säännöllisyys. Elvytykseen liittyviä taitoja ja tietoja tulisi erityisesti päästä kertaamaan. Kyselyä voitaisiin jatkossa kehittää esimerkiksi jakamalla sitä tietyille ammattiryhmille ja vertailemalla tuloksia, tai kartoittamalla syitä ensiapukoulutuksen kattavuuden puutteellisuudesta.