Raatona maantiellä : Liikkumisen monimuotoiset mallit epäsäännöllistä elämää eläville kiertuetyöntekijöille
Kekäläinen, Laura (2018)
Kekäläinen, Laura
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804285822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804285822
Tiivistelmä
Miksi jotkut valitsevat liikkumisen ja toisilla on vaikeuksia irtautua epäterveillä tottumuksilla höystetystä vapaa-ajasta kiertueella työskennellessään? Sitkeässä istuvat ne uskomukset että ”Raskas työ vaatii raskaat huvit!” ja että ”Roudarin työ on niin fyysistä, ettei sen jälkeen tarvitse enää puntille lähteä.”
Sopivan, säännöllisen ja riittävän terveysliikunnan avulla on mahdollista huolehtia työssä jaksamisesta myös hyvin kuluttavassa kiertue-elämässä. Suuri osa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Kiertueella työtä tekevät eivät tee tässä asiassa poikkeusta, päin vastoin. Pitkät välimatkat lisäävät istumiseen käytettyä aikaa.
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi liikkumaan baarin sijaan ja mikä madaltaa kynnystä pitää liikunnan avulla itsestään huolta myös epäsäännöllisessä paikkaan sitoutumattomassa työympäristössä. Työssä pohjana on käytetty sekä kirjallista aineistoa että kokemusasiantuntijoita ja tehty yksi kysely kiertuetyötä tekevillä. Kysely on tehty tammi-helmikuussa 2018. Kysely toteutettiin Webropol -ohjelmalla. Haastattelut nauhoitettiin analysoimista varten. Laadullisen aineiston osalta analyysimenetelmänä oli aineiston teemoittelu.
Uusia liikkumista edistäviä käytänteitä löydettiin siitä huolimatta, että liikunnan harrastaminen kiertueella ei ole helppoa, vaikka tahtoa ja aikomusta olisi. Vaikka liikunta ei olisi lähtökohtaisesti iljettävä tai vieras ajatus, ei varsinaiseen toimintaan johtavaa kynnystä kuitenkaan ylitetä. Osalla kiertuetyötä tekevistä kynnys liikkua on korkea. Usein kyse on ennemmin väsymyksestä ja ajan puutteesta kuin esimerkiksi sosiaalisesta paineesta tai laiskuuden voittamisesta.
Yhtä helppoa ratkaisua ei ole. Toimenpiteisiin liikkumisen lisäämiseksi kiertuetyössä tarvitaan koko organisaatio keikkamyyjästä kiertueteknikkoon. Jos lepoaikaa on liian vähän, on ihan selvää, ettei unta voi, eikä saa liikunnalla korvata. Syyllisyyden tunteet liikunnan jäämisestä tulee unohtaa, lepo on näissä oloissa liikettä tärkeämpää.
Jos tahtoa on, jotain on kuitenkin mahdollista tehdä. Valinta tuopin ja venyttelyhetken välillä on lopuksi aina henkilöllä itsellään. Kävely keikkapaikalle, hotellin kuntosali- ja uima-allasosaston hyödyntäminen, venyttelyhetki kahvitauolla ja lyhyt hölkkälenkki ovat tapoja, jotka ovat kaikkien ulottuvilla. Kun opettelee hyvät käytänteet osaksi kiertue-elämää, on mahdollista muuttaa elämänlaatuaan pysyvästi. Siihen tällä työllä tähdätään.
Sopivan, säännöllisen ja riittävän terveysliikunnan avulla on mahdollista huolehtia työssä jaksamisesta myös hyvin kuluttavassa kiertue-elämässä. Suuri osa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi. Kiertueella työtä tekevät eivät tee tässä asiassa poikkeusta, päin vastoin. Pitkät välimatkat lisäävät istumiseen käytettyä aikaa.
Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, mikä motivoi liikkumaan baarin sijaan ja mikä madaltaa kynnystä pitää liikunnan avulla itsestään huolta myös epäsäännöllisessä paikkaan sitoutumattomassa työympäristössä. Työssä pohjana on käytetty sekä kirjallista aineistoa että kokemusasiantuntijoita ja tehty yksi kysely kiertuetyötä tekevillä. Kysely on tehty tammi-helmikuussa 2018. Kysely toteutettiin Webropol -ohjelmalla. Haastattelut nauhoitettiin analysoimista varten. Laadullisen aineiston osalta analyysimenetelmänä oli aineiston teemoittelu.
Uusia liikkumista edistäviä käytänteitä löydettiin siitä huolimatta, että liikunnan harrastaminen kiertueella ei ole helppoa, vaikka tahtoa ja aikomusta olisi. Vaikka liikunta ei olisi lähtökohtaisesti iljettävä tai vieras ajatus, ei varsinaiseen toimintaan johtavaa kynnystä kuitenkaan ylitetä. Osalla kiertuetyötä tekevistä kynnys liikkua on korkea. Usein kyse on ennemmin väsymyksestä ja ajan puutteesta kuin esimerkiksi sosiaalisesta paineesta tai laiskuuden voittamisesta.
Yhtä helppoa ratkaisua ei ole. Toimenpiteisiin liikkumisen lisäämiseksi kiertuetyössä tarvitaan koko organisaatio keikkamyyjästä kiertueteknikkoon. Jos lepoaikaa on liian vähän, on ihan selvää, ettei unta voi, eikä saa liikunnalla korvata. Syyllisyyden tunteet liikunnan jäämisestä tulee unohtaa, lepo on näissä oloissa liikettä tärkeämpää.
Jos tahtoa on, jotain on kuitenkin mahdollista tehdä. Valinta tuopin ja venyttelyhetken välillä on lopuksi aina henkilöllä itsellään. Kävely keikkapaikalle, hotellin kuntosali- ja uima-allasosaston hyödyntäminen, venyttelyhetki kahvitauolla ja lyhyt hölkkälenkki ovat tapoja, jotka ovat kaikkien ulottuvilla. Kun opettelee hyvät käytänteet osaksi kiertue-elämää, on mahdollista muuttaa elämänlaatuaan pysyvästi. Siihen tällä työllä tähdätään.