Heinä- ja valkuaisnurmikiertojen vertailu: ravinnetaseet ja ympäristöhyödyt
Moisio, Maarit (2018)
Moisio, Maarit
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804164765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804164765
Tiivistelmä
Nurmipalkokasvien viljelyllä on myönteisiä vaikutuksia maaperään. Niiden on todettu lisää- vän typen määrää maaperässä. Palkokasvien kanssa symbioosissa elää Rhizobium-baktee- reja, joille ominaista on kyky sitoa typpeä ilmakehästä.
Väkilannoitteiden valmistaminen kuluttaa merkittävästi fossiilista energiaa, jonka lisäksi lannoitteiden käyttö aiheuttaa kasvihuonekaasuja ja vesistökuormitusta. Lannoitteet ovat kuitenkin olennainen osa kannattavaa nykyistä tehokasta kasvinviljelyä. Palkokasveja vilje- lemällä väkilannoitteiden käytön vähentäminen olisi mahdollista. Nurmipalkokasvit sisältä- vät myös heinäkasveja enemmän valkuaista, joten niiden käytöllä voisi olla potentiaalia valkuaisomavaraisuuden nostamisessa Suomessa.
Opinnäytetyössä olennaista oli selvittää, millaisia hyötyjä voidaan valkuaisnurmien viljelyllä saavuttaa ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna. Lisäksi tavoitteena oli vertailla erilaisten heinä- ja valkuaisnurmikiertojen eroja erityisesti ravinteiden käytön näkökulmasta. Tutki- mustyö tehtiin Luonnonvarakeskus Ylistaron peltokokeista saadun aineiston pohjalta. Ko- keessa mukana oli Suomessa tunnetuimmat nurmilajit - puna-apila, alsikeapila, sinimai- lanen, timotei ja nurminata.
Tutkimuksen perusteella selvisi, että kaikkien lajien osalta ravinnetaseet olivat negatiivisia eli ravinteita poistui sadon mukana enemmän kuin sitä lannoitteissa annettiin. Puna-apilan osalta fosforin ja typen ravinnetaseet olivat negatiivisimpia. Nurmipalkokasvien viljelyssä on yhä haasteita satoisuuden ja viljelyvarmuuden suhteen, mutta ympäristönäkökulmasta niiden viljelyn lisääminen olisi suositeltavaa.
Väkilannoitteiden valmistaminen kuluttaa merkittävästi fossiilista energiaa, jonka lisäksi lannoitteiden käyttö aiheuttaa kasvihuonekaasuja ja vesistökuormitusta. Lannoitteet ovat kuitenkin olennainen osa kannattavaa nykyistä tehokasta kasvinviljelyä. Palkokasveja vilje- lemällä väkilannoitteiden käytön vähentäminen olisi mahdollista. Nurmipalkokasvit sisältä- vät myös heinäkasveja enemmän valkuaista, joten niiden käytöllä voisi olla potentiaalia valkuaisomavaraisuuden nostamisessa Suomessa.
Opinnäytetyössä olennaista oli selvittää, millaisia hyötyjä voidaan valkuaisnurmien viljelyllä saavuttaa ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna. Lisäksi tavoitteena oli vertailla erilaisten heinä- ja valkuaisnurmikiertojen eroja erityisesti ravinteiden käytön näkökulmasta. Tutki- mustyö tehtiin Luonnonvarakeskus Ylistaron peltokokeista saadun aineiston pohjalta. Ko- keessa mukana oli Suomessa tunnetuimmat nurmilajit - puna-apila, alsikeapila, sinimai- lanen, timotei ja nurminata.
Tutkimuksen perusteella selvisi, että kaikkien lajien osalta ravinnetaseet olivat negatiivisia eli ravinteita poistui sadon mukana enemmän kuin sitä lannoitteissa annettiin. Puna-apilan osalta fosforin ja typen ravinnetaseet olivat negatiivisimpia. Nurmipalkokasvien viljelyssä on yhä haasteita satoisuuden ja viljelyvarmuuden suhteen, mutta ympäristönäkökulmasta niiden viljelyn lisääminen olisi suositeltavaa.