Dramaturgia dokumenttielokuvassa
Heiskanen, Saara (2018)
Heiskanen, Saara
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804054154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804054154
Tiivistelmä
Tämän Oulun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä tekemäni tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia audiovisuaalisen kerronnan keinoja dokumenttielokuvassa voidaan käyttää, miten niitä on käytetty Unhola-dokumenttielokuvassa ja mille kerronnan elementeille on annettu Unholassa johtava rooli. Teoreettinen viitekehys muodostuu dokumenttielokuvan tekoprosessia, dokumenttielokuvan eri tyylilajeja, rakennetta ja dramaturgiaa sekä myös yleisesti audiovisuaalisen kerronnan teoriaa käsittelevästä teoriasta.
Käytin tutkielmassa kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä audiovisuaalisen kerronnan dramaturgista analyysiä, jossa aineistona toiminut dokumenttielokuva jaettiin kohtauksiin. Sen jälkeen tarkastelin teoreettisen viitekehyksen valossa kohtausten sisäistä audiovisuaalista kerrontaa, eli kohtausten dramaturgiaa. Lopuksi jaoin dokumentin näytöksiin, jolloin pystyin hahmottamaan sen rakenteen sekä tekemään johtopäätöksiä siitä, mitkä tarinan kerronnan keinot ja elementit toistuvat ja korostuvat dokumentin eri vaiheissa ja mitkä niistä ottavat johtavan roolin. Aineistona toimi 28-minuuttinen dokumenttielokuva Unhola, jonka tein opinnäytetyöni produktio-osana opiskelutovereideni kanssa syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana.
Tutkielman tuloksena totean, että dokumenttielokuvan kerrontaan pätevät osittain fiktiivisessä elokuvakerronnassa paljon käytetyt draaman periaatteet, mutta dokumenttielokuva voi hyödyntää kerronnassaan myös muita keinoja, kuten argumentaatiota. Rakenteelliset erot riippuvat muun muassa siitä, pyrkiikö dokumentti vetoamaan katsojan tunteisiin vai ei. Analyysin tuloksena selvisi, että Unhola ei sovi mihinkään teoriaosuudessa esiteltyyn valmiiseen rakennemääritelmään, vaan luo kokonaan uudenlaisen rakenteen. Kuitenkin Unhola onnistuu kertomaan tarinan tunteisiin vetoavasti ja pitäen katsojan mukana. Kerrontaa johtava elementti vaihtuu tarinan-linjasta ja kohtauksesta riippuen. Haastattelukohtauksissa Unholan tarinaa vie vahvimmin eteenpäin ääni tai äänen ja valokuvien yhdistelmä, kun dramatisoiduissa, näytellyissä kohtauksissa tarinan kerrontaa johtaa selvästi kuva. Musiikki ohjaa kuvan tulkintaa ja toimii kertovana elementtinä laajemmassa mittakaavassa sitomalla tarinanlinjoja yhteen ja korostamalla kohtausten vaihtumista.
Tutkielmani palvelee media-alan opiskelijoita, opettajia sekä kaikkia dokumenttielokuvien tekemisestä kiinnostuneita. Se antaa uutta informaatiota erilaisista tavoista kertoa dokumentaarista tarinaa audiovisuaalisin menetelmin.
Käytin tutkielmassa kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä audiovisuaalisen kerronnan dramaturgista analyysiä, jossa aineistona toiminut dokumenttielokuva jaettiin kohtauksiin. Sen jälkeen tarkastelin teoreettisen viitekehyksen valossa kohtausten sisäistä audiovisuaalista kerrontaa, eli kohtausten dramaturgiaa. Lopuksi jaoin dokumentin näytöksiin, jolloin pystyin hahmottamaan sen rakenteen sekä tekemään johtopäätöksiä siitä, mitkä tarinan kerronnan keinot ja elementit toistuvat ja korostuvat dokumentin eri vaiheissa ja mitkä niistä ottavat johtavan roolin. Aineistona toimi 28-minuuttinen dokumenttielokuva Unhola, jonka tein opinnäytetyöni produktio-osana opiskelutovereideni kanssa syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana.
Tutkielman tuloksena totean, että dokumenttielokuvan kerrontaan pätevät osittain fiktiivisessä elokuvakerronnassa paljon käytetyt draaman periaatteet, mutta dokumenttielokuva voi hyödyntää kerronnassaan myös muita keinoja, kuten argumentaatiota. Rakenteelliset erot riippuvat muun muassa siitä, pyrkiikö dokumentti vetoamaan katsojan tunteisiin vai ei. Analyysin tuloksena selvisi, että Unhola ei sovi mihinkään teoriaosuudessa esiteltyyn valmiiseen rakennemääritelmään, vaan luo kokonaan uudenlaisen rakenteen. Kuitenkin Unhola onnistuu kertomaan tarinan tunteisiin vetoavasti ja pitäen katsojan mukana. Kerrontaa johtava elementti vaihtuu tarinan-linjasta ja kohtauksesta riippuen. Haastattelukohtauksissa Unholan tarinaa vie vahvimmin eteenpäin ääni tai äänen ja valokuvien yhdistelmä, kun dramatisoiduissa, näytellyissä kohtauksissa tarinan kerrontaa johtaa selvästi kuva. Musiikki ohjaa kuvan tulkintaa ja toimii kertovana elementtinä laajemmassa mittakaavassa sitomalla tarinanlinjoja yhteen ja korostamalla kohtausten vaihtumista.
Tutkielmani palvelee media-alan opiskelijoita, opettajia sekä kaikkia dokumenttielokuvien tekemisestä kiinnostuneita. Se antaa uutta informaatiota erilaisista tavoista kertoa dokumentaarista tarinaa audiovisuaalisin menetelmin.