Mielenterveyskuntoutujien toivoa edistävät tekijät
Jääskelä, Anniina; Koskinen, Jenni; Solla, Saana (2017)
Jääskelä, Anniina
Koskinen, Jenni
Solla, Saana
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803283920
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803283920
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa Metropolia ammattikorkeakoulun ja Niemikotisäätiön yhteistyössä toteuttamaa Recovery-hanketta, jonka keskeisiä periaatteita ovat toivo, osallisuus, identiteetti, voimaantuminen, usko sekä merkityksellinen elämä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli keskittyä Recovery eli toipumisorientaation elementeistä toivoon kuvaamalla tekijöitä, jotka edistävät mielenterveyskuntoutujien toivoa heidän toipumisprosessissaan. Tavoitteena oli kehittää mielenterveyshoitotyötä tunnistamalla toivoa edistävät tekijät ja samalla lisätä ymmärrystä sen merkityksestä osana mielenterveyskuntoutujan toipumisprosessia.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL)-, Pubmed- ja Medic-tietokannoista. Aineistoon valikoitui yhteensä 19 englanninkielistä alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten tuloksista muodostui yhteensä kaksi yläkategoriaa, joita olivat toivoa edistävät sisäiset ja ulkoiset tekijät. Toivoa edistäviä sisäisiä tekijöitä olivat yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, subjektiivinen tunne yhteisöön kuulumisesta, usko toipumisen mahdollisuuteen sekä toipumista edistävien muutosten tekeminen. Ulkoisia tekijöitä puolestaan olivat läheiset ihmissuhteet, vertaistuki, ammattilaisten tarjoama tieto ja tuki, toipumista edistäviin aktiviteetteihin osallistuminen, hengellisyys sekä ympäristö.
Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat toivon olevan hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen ilmiö, minkä vuoksi myös sitä edistävät tekijät ovat vahvasti yksilön persoonaan sidottuja. Hyödyntäen tutkimuksen tuloksista ilmenneitä toivon lähteitä yksilötasolla, yksilön omat tarpeet ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden, voidaan toivon lisäksi edistää myös yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jatkossa mielenterveyskuntoutujan toivoa tarkastelevaa tutkimusta tarvitaan toivoa vahvistavista ja ylläpitävistä hoitotyön auttamismenetelmistä. Lisäksi toipumisorientaation vaikutusta mielenterveyskuntoutujan toivon kokemiseen olisi jatkossa hyödyllistä tutkia tarkemmin kyseisen toimintamallin kehittämiseksi ja tehokkuuden vahvistamiseksi.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku suoritettiin Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL)-, Pubmed- ja Medic-tietokannoista. Aineistoon valikoitui yhteensä 19 englanninkielistä alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten tuloksista muodostui yhteensä kaksi yläkategoriaa, joita olivat toivoa edistävät sisäiset ja ulkoiset tekijät. Toivoa edistäviä sisäisiä tekijöitä olivat yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, subjektiivinen tunne yhteisöön kuulumisesta, usko toipumisen mahdollisuuteen sekä toipumista edistävien muutosten tekeminen. Ulkoisia tekijöitä puolestaan olivat läheiset ihmissuhteet, vertaistuki, ammattilaisten tarjoama tieto ja tuki, toipumista edistäviin aktiviteetteihin osallistuminen, hengellisyys sekä ympäristö.
Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat toivon olevan hyvin yksilöllinen ja henkilökohtainen ilmiö, minkä vuoksi myös sitä edistävät tekijät ovat vahvasti yksilön persoonaan sidottuja. Hyödyntäen tutkimuksen tuloksista ilmenneitä toivon lähteitä yksilötasolla, yksilön omat tarpeet ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden, voidaan toivon lisäksi edistää myös yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jatkossa mielenterveyskuntoutujan toivoa tarkastelevaa tutkimusta tarvitaan toivoa vahvistavista ja ylläpitävistä hoitotyön auttamismenetelmistä. Lisäksi toipumisorientaation vaikutusta mielenterveyskuntoutujan toivon kokemiseen olisi jatkossa hyödyllistä tutkia tarkemmin kyseisen toimintamallin kehittämiseksi ja tehokkuuden vahvistamiseksi.