Ulkopuolinen ja kapinoiva : feministinen lankataide
Länsman, Emmi (2017)
Länsman, Emmi
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801181453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801181453
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa olen halunnut avata feminististä tulkintatapaa lankapohjaisessa taiteessa. Olen pyrkinyt selvittämään taidemaailmassa esiintyviä hierarkioita ja yhteiskunnan sosiaalisten normien vaikutusta siihen, miten lankapohjaista taidetta arvotetaan ja kuinka siihen taidehistoriassa aikanaan liitetyt käsitykset vaikuttavat vielä nykypäivänäkin. Avaan sekä taiteellisen työskentelyn ja poliittisen aktivismin kentällä tapahtuvaa luovaa toimintaa jaetun materiaalin kautta, sekä miten nykytaiteen kentällä on ryhdytty käyttämään perinteisiä käsityönmuotoja osana korkeataiteen ilmaisua.
Kirjallisessa opinnäytetyössäni olen tutkinut, millä tavoin itse tekeminen erilaisissa yhteisöissä ja aktivistiryhmissä voi antaa yksilölle voimaantumisen kokemuksen, eli tunteen oman tiedon ja taitojen riittävyydestä. Monet lankapohjaista ilmaisua käyttävät aktivistit painottavat, ettei asiantuntijuus ole toiminnan kannalta pakollista. Vastaavanlaista omaehtoisuutta esiintyy myös ITE-taiteilijoiden toiminnassa. Olen pohtinut, miten anti-kapitalistinen aktivismi, taiteellinen ilmaisu ja sosiaalinen kontakti yhdistyvät nykytaiteessa.
Olen pyrkinyt tuomaan esille lankataiteessa käytettyjen mediumien ja materiaalien yhteiskunnallista ja sukupuolittunutta sisältöä. Perinteisesti kotiin liitetty työskentely on taidehistoriassa saanut osakseen hyvin vähän taiteellista arvostusta. Olen pohtinut, miksi ”naisten työtä”, virkkausta, koruompelua ja neulomista on vasta viime aikoina ryhdytty nostamaan korkeataiteen piiriin. Feminististä taidetta määrittäessä ja siihen liitetystä käsitteistä omavoimaisuus, tietynlainen aggressiivisuus ja kapinoiva asenne tuntuvat olevan sen määrittelevimpiä luonteen piirteitä. Siitä huolimatta, että 1960-luvulta alkaen on puhuttu feministisestä taiteesta ja feminististä taidetta esitetään taideyleisölle, on feministisen taiteen tarkka määrittely edelleen vaikeaa.
Kirjallisessa opinnäytetyössäni olen tutkinut, millä tavoin itse tekeminen erilaisissa yhteisöissä ja aktivistiryhmissä voi antaa yksilölle voimaantumisen kokemuksen, eli tunteen oman tiedon ja taitojen riittävyydestä. Monet lankapohjaista ilmaisua käyttävät aktivistit painottavat, ettei asiantuntijuus ole toiminnan kannalta pakollista. Vastaavanlaista omaehtoisuutta esiintyy myös ITE-taiteilijoiden toiminnassa. Olen pohtinut, miten anti-kapitalistinen aktivismi, taiteellinen ilmaisu ja sosiaalinen kontakti yhdistyvät nykytaiteessa.
Olen pyrkinyt tuomaan esille lankataiteessa käytettyjen mediumien ja materiaalien yhteiskunnallista ja sukupuolittunutta sisältöä. Perinteisesti kotiin liitetty työskentely on taidehistoriassa saanut osakseen hyvin vähän taiteellista arvostusta. Olen pohtinut, miksi ”naisten työtä”, virkkausta, koruompelua ja neulomista on vasta viime aikoina ryhdytty nostamaan korkeataiteen piiriin. Feminististä taidetta määrittäessä ja siihen liitetystä käsitteistä omavoimaisuus, tietynlainen aggressiivisuus ja kapinoiva asenne tuntuvat olevan sen määrittelevimpiä luonteen piirteitä. Siitä huolimatta, että 1960-luvulta alkaen on puhuttu feministisestä taiteesta ja feminististä taidetta esitetään taideyleisölle, on feministisen taiteen tarkka määrittely edelleen vaikeaa.