Sairaanhoitajien kokemuksia hoidon tarpeen arvioinnista terveysaseman päivystyksessä
Valtonen, Krista (2017)
Valtonen, Krista
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120720154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120720154
Tiivistelmä
Hoidon tarpeen arviointi on Suomessa suhteellisen uusi tehtävänsiirto sairaanhoitajille. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena kuvata sairaanhoitajien kokemuksia hoidon tarpeen arvioinnista Espoon keskuksen terveysaseman päivystyksessä. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää vastaavissa työnjaon muutoksissa ja tehtävänsiirroissa sekä yhtenäistettäessä ja kehitettäessä päivystystoimintaa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruu tehtiin ryhmähaastatteluina Espoon keskuksen terveysaseman sairaanhoitajille keväällä 2017. Haastateltavia oli 10 ja saatu aineisto analysoitiin litteroinnin jälkeen sisällön analyysillä. Opinnäytetyö kuvaa sairaanhoitajien kokemuksia hoidon tarpeen arvioinnin toteuttamisesta ja sairaanhoitajien valmiuksista, päätöksenteosta, työnjaosta ja tehtävänsiirrosta sekä rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaavien sairaanhoitajien työnkuvasta päivystyksessä. Uusi työnkuva on mahdollistanut sairaanhoitajan työn muuttumisen vaihtelevammaksi, itsenäisemmäksi ja vastuullisemmaksi. Sairaanhoitajien kyky vaikuttaa omaan työhönsä on lisääntynyt ja työtyytyväisyys kohentunut. Hoidon tarpeen arviointi vaatii sairaanhoitajalta tietynlaisia luonteenpiirteitä sekä laaja-alaista osaamista, että vahvaa ammattitaitoa monella eri osa-alueella: teoreettista hallintaa, kliinisiä taitoja, teknistä osaamista, päätöksentekoa ja yhteistyö- sekä vuorovaikutustaitoja. Sairaanhoitajan toiminta ja hoidon tarpeen arvioinnin toteuttaminen vaihtelevat subjektiivisesti. Hoidon tarpeen arviointiin ei ole olemassa yhteneviä ohjeistuksia ja sairaanhoitajien työnkuvia ei ole selkeästi määritelty. Työnjaollisten muutosten jälkeen työn vaativuuden arviointiin ei ole ollut käytössä mittareita eikä palkkaus ole seurannut tehtävien vaativuustasojen mukana. Työnjaon muutokset ja tehtävänsiirrot edellyttävät aina systemaattista perehdytystä sekä koulutusta uusiin työtehtäviin. Sairaanhoitajat kokivat puutteita etenkin kliinisen tutkimisen osa-alueella. Merkittävimmiksi kehittämisaiheiksi nousivat työnkuvien määritteleminen sekä sairaanhoitajien että lääkkeenmääräämisoikeuden omaavien sairaanhoitajien osalta, työn vaativuuden arviointi sekä palkkausasioiden kohdentuminen työn vaativuuden mukaan. Perehdytys sekä systemaattinen kouluttaminen nousivat myös selkeinä kehittämistarpeina.