Första mötet på akuten : Sjukskötarens kunskap om den non-verbala kommunikationen och dess betydelse i första mötet med den akuta patienten
Brandtberg, Ann-Katrin (2017)
Brandtberg, Ann-Katrin
Yrkeshögskolan Novia
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419757
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin päivystyksen sairaanhoitaja on perillä nonverbaalisesta kommunikaatiosta ja kehonkielestä arvioidessaan hoidon tarvetta, sekä miten hän uskoo tämän vaikuttavan ensitapaamiseen potilaan kanssa.
Tutkimusmateriaali kerättiin kahden puolistrukturoidun haastattelun tuloksista. Materiaali käsiteltiin sisällön analyysin mukaisesti. Teoreettiseksi lähtökohdaksi valittiin potilaan kohtaaminen.
Työn lopputulos osoitti, että sairaanhoitajat olivat tietoisia nonverbaaalisesta kommunikaatiosta potilaan kohtaamisessa. Heidän mielestään potilaan kehonkielen havaitseminen on helpompaa kuin panna merkille mitä nonverbaalia viestintää itse käyttää. Tietyissä tilanteissa hoitajat käyttivät tietoista viestintää saadakseen paremman yhteyden potilaaseen. Toisaalta hoitajat ajattelivat harvemmin epätietoista potilaan ja hoitajan välistä nonverbaalia kommunikaatiota ja sen merkitystä potilaan kohtaamisesta.
Tekijän mielestä opinnäytetyön merkittävä seuraus oli, että osallistujat tunsivat tarvetta saada tietoa nonverbaalisesta kommunikaatiosta. Tämän he kokivat tarvitsevansa voidakseen itse käyttää kehonkieltä paremmin, mutta myös oppiakseen ymmärtämään potilaan lähettämiä nonverbaalisia viestejä.
Tämä vaikutus vastaa aikaisempia tutkimustuloksia.
Tutkimusmateriaali kerättiin kahden puolistrukturoidun haastattelun tuloksista. Materiaali käsiteltiin sisällön analyysin mukaisesti. Teoreettiseksi lähtökohdaksi valittiin potilaan kohtaaminen.
Työn lopputulos osoitti, että sairaanhoitajat olivat tietoisia nonverbaaalisesta kommunikaatiosta potilaan kohtaamisessa. Heidän mielestään potilaan kehonkielen havaitseminen on helpompaa kuin panna merkille mitä nonverbaalia viestintää itse käyttää. Tietyissä tilanteissa hoitajat käyttivät tietoista viestintää saadakseen paremman yhteyden potilaaseen. Toisaalta hoitajat ajattelivat harvemmin epätietoista potilaan ja hoitajan välistä nonverbaalia kommunikaatiota ja sen merkitystä potilaan kohtaamisesta.
Tekijän mielestä opinnäytetyön merkittävä seuraus oli, että osallistujat tunsivat tarvetta saada tietoa nonverbaalisesta kommunikaatiosta. Tämän he kokivat tarvitsevansa voidakseen itse käyttää kehonkieltä paremmin, mutta myös oppiakseen ymmärtämään potilaan lähettämiä nonverbaalisia viestejä.
Tämä vaikutus vastaa aikaisempia tutkimustuloksia.