Tahdosta riippumattomien hoitotoimenpiteiden käyttö nuorisopsykiatrian osastolla
Voutilainen, Roosa; Hämäläinen, Heidi (2017)
Lataukset:
Voutilainen, Roosa
Hämäläinen, Heidi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229428
Tiivistelmä
Aihe saatiin toimeksiantona erään keskussairaalan nuorisopsykiatrian osastolta. Tahdosta riippumattomista hoitotoimenpiteistä käytetään arkikielessä sanaa pakkotoimet. Tahdosta riippumattomien hoitotoimenpiteiden vähentäminen on tärkeä ja ajankohtainen aihe. Tarkoituksena
oli selvittää millaisissa tilanteissa nuorisopsykiatrian osaston hoitajat joutuvat käyttämään tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä. Erityisesti sitä mikä johtaa siihen, että tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä joudutaan käyttämään ja tätä
kautta saadaan tietoon, miten niiden käyttöä voidaan ennaltaehkäistä. Tavoitteena oli tutustua pakon käytön tilanteisiin tarkemmin ja sitä kautta lisätä tietoisuutta sekä pystyä kehittämään henkilökunnan toimintaa siten, että pakon käyttöä voitaisiin vähentää.
Aineisto hankittiin teemahaastattelulla. Ryhmähaastattelutilanteessa oli kuusi nuorisopsykiatrian
osastolla työskentelevää sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tuloksista saatiin selville, että pakkotoimi on aina viimeinen keino ratkaista tilanne ja hoitajien tahtotila on se, että pakkoa ei jouduttaisi käyttämään. Yleisin syy pakkotoimien käyttöön oli se, että nuori uhkaa itseään tai muita tai on vaaraksi itselleen tai muille. Tuloksista
ilmeni, että pakkotoimista on nuorelle sekä hyötyä että haittaa. Hoitajat pitivät tärkeänä pakkotoimitilanteen läpikäymisen sekä nuoren että henkilökunnan kanssa. Tuloksista ilmeni monia eri vaihtoehtoisia menetelmiä pakkotoimille sekä keinoja, joilla pakkotoimien
käyttöä voidaan ennaltaehkäistä. Tärkeimpänä pakkotoimien ennaltaehkäisykeinona nousi esiin riittävä henkilökunnan määrä.
Tuloksia voi hyödyntää psykiatrian osastoilla, joissa käytetään pakkotoimia. Jatkotutkimuksia voisi tehdä pakkotoimitilanteissa olleiden potilaiden kokemuksista ja tutkia pakkotoimien käyttöä heidän näkökulmasta.
oli selvittää millaisissa tilanteissa nuorisopsykiatrian osaston hoitajat joutuvat käyttämään tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä. Erityisesti sitä mikä johtaa siihen, että tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä joudutaan käyttämään ja tätä
kautta saadaan tietoon, miten niiden käyttöä voidaan ennaltaehkäistä. Tavoitteena oli tutustua pakon käytön tilanteisiin tarkemmin ja sitä kautta lisätä tietoisuutta sekä pystyä kehittämään henkilökunnan toimintaa siten, että pakon käyttöä voitaisiin vähentää.
Aineisto hankittiin teemahaastattelulla. Ryhmähaastattelutilanteessa oli kuusi nuorisopsykiatrian
osastolla työskentelevää sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tuloksista saatiin selville, että pakkotoimi on aina viimeinen keino ratkaista tilanne ja hoitajien tahtotila on se, että pakkoa ei jouduttaisi käyttämään. Yleisin syy pakkotoimien käyttöön oli se, että nuori uhkaa itseään tai muita tai on vaaraksi itselleen tai muille. Tuloksista
ilmeni, että pakkotoimista on nuorelle sekä hyötyä että haittaa. Hoitajat pitivät tärkeänä pakkotoimitilanteen läpikäymisen sekä nuoren että henkilökunnan kanssa. Tuloksista ilmeni monia eri vaihtoehtoisia menetelmiä pakkotoimille sekä keinoja, joilla pakkotoimien
käyttöä voidaan ennaltaehkäistä. Tärkeimpänä pakkotoimien ennaltaehkäisykeinona nousi esiin riittävä henkilökunnan määrä.
Tuloksia voi hyödyntää psykiatrian osastoilla, joissa käytetään pakkotoimia. Jatkotutkimuksia voisi tehdä pakkotoimitilanteissa olleiden potilaiden kokemuksista ja tutkia pakkotoimien käyttöä heidän näkökulmasta.