Isovanhemmuus uusperheessä
Rantakytö, Milja (2017)
Rantakytö, Milja
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705107525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705107525
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia isovanhemmuuteen uusperheessä liittyviä kokemuksia. Tutkimuskysymyksinä olivat: Millaisia kokemuksia isovanhemmuuteen uusperheessä liittyy? Millä tavoin isovanhemmat osallistuvat uusperheen elämään? Millaisia odotuksia ja toiveita isovanhemmuuteen uusperheessä liittyy? Miten isovanhemmuus uusperheessä eroaa isovanhemmuudesta ydinperheessä? Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoutta uusperheen isovanhemmuudesta, tuoda aihetta enemmän näkyville sekä selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat isovanhemmuussuhteisiin uusperheessä.
Teoriaosassa käsitellään perheiden moninaisuutta, uusperhettä perhemuotona, isovanhemmuutta, sen merkitystä, erojen vaikutusta isovanhemmuuteen sekä isovanhemmuutta uusperheessä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tiedonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, johon osallistui kolme uusperheen isovanhempaa ja viisi uusperheen vanhempaa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Muodostetut teemat ovat: ajatukset ja odotukset, suhteet ja vuorovaikutus, käytännön apu ja tapaaminen, tunteet sekä toiveet ja odotukset.
Tutkimustuloksista ilmeni, että uusperheen isovanhemmuus tuotti monenlaisia tunteita aina ilosta ja kiitollisuudesta hämmennykseen ja katkeruuteen. Lisäksi siihen liittyi epävarmuutta ja varovaisuutta. Odotukset ja toiveet olivat varsin maltilliset. Uusien isovanhempien ja lastenlasten välinen yhteydenpito tapahtui yleensä vanhempien välityksellä. Apua ja tukea haettiin uusilta isovanhemmilta, mutta ensisijalla olivat biologiset isovanhemmat. Uusperheen isovanhemmuussuhteisiin olennaisesti vaikuttavia tekijöitä olivat vanhempien ja isovanhempien väliset suhteet, lapsen ikä ja välimatka.
Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia uusperheen isoisien tai isien kokemuksia isovanhemmuudesta uusperheessä. Lisäksi voitaisiin tutkia lasten näkemyksiä isovanhemmuussuhteista uusperheessä.
Teoriaosassa käsitellään perheiden moninaisuutta, uusperhettä perhemuotona, isovanhemmuutta, sen merkitystä, erojen vaikutusta isovanhemmuuteen sekä isovanhemmuutta uusperheessä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tiedonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, johon osallistui kolme uusperheen isovanhempaa ja viisi uusperheen vanhempaa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Muodostetut teemat ovat: ajatukset ja odotukset, suhteet ja vuorovaikutus, käytännön apu ja tapaaminen, tunteet sekä toiveet ja odotukset.
Tutkimustuloksista ilmeni, että uusperheen isovanhemmuus tuotti monenlaisia tunteita aina ilosta ja kiitollisuudesta hämmennykseen ja katkeruuteen. Lisäksi siihen liittyi epävarmuutta ja varovaisuutta. Odotukset ja toiveet olivat varsin maltilliset. Uusien isovanhempien ja lastenlasten välinen yhteydenpito tapahtui yleensä vanhempien välityksellä. Apua ja tukea haettiin uusilta isovanhemmilta, mutta ensisijalla olivat biologiset isovanhemmat. Uusperheen isovanhemmuussuhteisiin olennaisesti vaikuttavia tekijöitä olivat vanhempien ja isovanhempien väliset suhteet, lapsen ikä ja välimatka.
Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia uusperheen isoisien tai isien kokemuksia isovanhemmuudesta uusperheessä. Lisäksi voitaisiin tutkia lasten näkemyksiä isovanhemmuussuhteista uusperheessä.