Maalauksen rajat ja kiteytymisen prosessi
Roivainen, Mira (2016)
Roivainen, Mira
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016122721504
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016122721504
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön kirjoittamisella selkeytän omaa suhdettani maalaukseen ja selvitän, miksi teen teoksia nimenomaan maalaamalla enkä esimerkiksi valokuvaamalla, joka tänä päivänä tuntuu toimivan siinä tehtävässä, jossa maalaus joskus oli.
Tärkeimpinä lähteinäni toimivat Tarja Pitkänen-Walterin tohtorin opinnäytetyö Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta sekä Pilvi Kalhaman artikkeli Suomalainen nykymaalaus ja katsomisen haaste teoksessa Pinx–maalaustaiteen mestareita: Maalauksen rajat ja rajattomuus. Havainnollistan ajatteluani käyttäen pohdiskelevan asiatekstin välissä pätkiä omista työpäiväkirjateksteistäni vuosilta 2015–2016.
Kirjallinen opinnäytetyöni koostuu kahdesta osiosta, joista ensimmäisessä pohdin maalauksen määritelmää nykypäivänä, sen suhdetta tilaansa ja taiteen muihin tekniikoihin tänä päivänä. Otan esimerkeiksi piirustuksen, installaation ja valokuvan, ja käsittelen niiden eroja tai samankaltaisuuksia maalaukseen. Toinen osio, nimeltään Kiteytymisen prosessi, käsittelee maalauksen käytännön puolta. Erittelemällä omaa tapaani työskennellä taiteellisesti, määrittelen mitä maalaus minulle tarkoittaa. Nostan esiin kolme erityisen oleellista asiaa maalauksen valmistumisen prosessissa: ajattelu, näkeminen ja käsi.
Oman näkemykseni mukaan maalauksen keskeisiä peruselementtejä ovat värit, sommitelma ja pysähtyneisyys, eikä maalauksen käsittäminen kaksiulotteisena pintana ei ole enää välttämätön osa maalauksen määritelmää. Taiteilijan ajattelutavan voi ajatella juontuvan maalauksesta, vaikka maalaus ei olisikaan perinteisestä maaliaineksesta (öljy, akryyli, akvarelli) muodostunut.
Ajattelen aiheen käsittelyn olevan hyödyllistä nykymaalauksen kentällä maalareille, jotka miettivät suhdettaan tähän vanhaan perinteiseen tekniikkaan – mutta teema laajenee käsittelemään myös yleisesti taideopiskelijan kasvua ammattitaiteilijaksi.
Tärkeimpinä lähteinäni toimivat Tarja Pitkänen-Walterin tohtorin opinnäytetyö Liian haurasta kuvaksi – maalauksen aistisuudesta sekä Pilvi Kalhaman artikkeli Suomalainen nykymaalaus ja katsomisen haaste teoksessa Pinx–maalaustaiteen mestareita: Maalauksen rajat ja rajattomuus. Havainnollistan ajatteluani käyttäen pohdiskelevan asiatekstin välissä pätkiä omista työpäiväkirjateksteistäni vuosilta 2015–2016.
Kirjallinen opinnäytetyöni koostuu kahdesta osiosta, joista ensimmäisessä pohdin maalauksen määritelmää nykypäivänä, sen suhdetta tilaansa ja taiteen muihin tekniikoihin tänä päivänä. Otan esimerkeiksi piirustuksen, installaation ja valokuvan, ja käsittelen niiden eroja tai samankaltaisuuksia maalaukseen. Toinen osio, nimeltään Kiteytymisen prosessi, käsittelee maalauksen käytännön puolta. Erittelemällä omaa tapaani työskennellä taiteellisesti, määrittelen mitä maalaus minulle tarkoittaa. Nostan esiin kolme erityisen oleellista asiaa maalauksen valmistumisen prosessissa: ajattelu, näkeminen ja käsi.
Oman näkemykseni mukaan maalauksen keskeisiä peruselementtejä ovat värit, sommitelma ja pysähtyneisyys, eikä maalauksen käsittäminen kaksiulotteisena pintana ei ole enää välttämätön osa maalauksen määritelmää. Taiteilijan ajattelutavan voi ajatella juontuvan maalauksesta, vaikka maalaus ei olisikaan perinteisestä maaliaineksesta (öljy, akryyli, akvarelli) muodostunut.
Ajattelen aiheen käsittelyn olevan hyödyllistä nykymaalauksen kentällä maalareille, jotka miettivät suhdettaan tähän vanhaan perinteiseen tekniikkaan – mutta teema laajenee käsittelemään myös yleisesti taideopiskelijan kasvua ammattitaiteilijaksi.