Toiminnallisen kehonhallintaharjoittelun yhteys selkäkipuisen toimintakykyyn
Kotajärvi, Tiia; Syrjänen, Elina (2016)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Kotajärvi, Tiia
Syrjänen, Elina
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101015032
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016101015032
Tiivistelmä
Suomalaisista lähes jokainen kärsii selkäkivuista jossain vaiheessa elämäänsä ja selkäkivut ovat yleisiä jo nuorilla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten harjoittelu Etelä-Karjalan keskussairaalan fysioterapian poliklinikan Toiminnallisessa kehonhallintaryhmässä vaikuttaa selkäkipuisen toimintakykyyn. Opinnäytetyössä selvitettiin harjoittelun vaikutus selkäkipuisen koetun kivun määrään, koettuun toimintakykyyn, selän motoriseen kontrolliin ja selän liikkuvuuteen. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kanssa.
Opinnäytetyön tutkimukseen osallistuneet henkilöt (n=3) harjoittelivat Toiminnallisessa kehonhallintaryhmässä kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan. Toiminnallisen kehonhallintaryhmän sisällöstä ja toteutuksesta vastasivat fysiatrian poliklinikan fysioterapeutit. Selkäkipuisen koetun kivun määrää mitattiin VAS-kipujanalla, koettua toimintakykyä Oswestryn Indeksillä, selän motorista kontrollia Luomajoen liikekontrollihäiriön testillä ja selän liikkuvuutta mittanauhalla. Mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen harjoittelujakson.
Yksittäisten koehenkilöiden tutkimustuloksia tarkasteltaessa on havaittavissa pieniä muutoksia molempiin suuntiin kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa. Koehenkilöiden tuloksia toisiinsa verrattaessa muutosten havaitaan olevan sattumanvaraisia. Tutkimustulosten sattumanvaraisuus on selitettävissä pienellä otoskoolla. Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittivat, että Toiminnallisen kehonhallintaryhmän harjoittelulla ei ollut vaikutusta kolmen selkäkipuisen koehenkilön koetun kivun määrään, koettuun toimintakykyyn, selän motoriseen kontrolliin tai selän liikkuvuuteen. Pienen otoskoon vuoksi tämän opinnäytetyön tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, eivätkä anna suuntaa Toiminnallisen kehonhallintaryhmän kehittelylle jatkossa.
Toiminnallisen kehonhallintaryhmän harjoittelun vaikutusta selkäkipuun voisi jatkotutkimuksissa tutkia lomakekyselyllä ja pitkäaikaisseurannalla. Tällöin jokaiselta ryhmään osallistuvalta henkilöltä selvitettäisiin selkäkivun määrä ja sen aiheuttama haitta toimintakykyyn lomakekyselyllä. Tutkimukseen voisi sisällyttää useita harjoitteluryhmiä, jolloin otoskoko saataisiin suuremmaksi. Näin ollen tutkimustulokset saataisiin luotettavimmiksi ja niiden tilastollinen merkitsevyys olisi analysoitavissa.
Opinnäytetyön tutkimukseen osallistuneet henkilöt (n=3) harjoittelivat Toiminnallisessa kehonhallintaryhmässä kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan. Toiminnallisen kehonhallintaryhmän sisällöstä ja toteutuksesta vastasivat fysiatrian poliklinikan fysioterapeutit. Selkäkipuisen koetun kivun määrää mitattiin VAS-kipujanalla, koettua toimintakykyä Oswestryn Indeksillä, selän motorista kontrollia Luomajoen liikekontrollihäiriön testillä ja selän liikkuvuutta mittanauhalla. Mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen harjoittelujakson.
Yksittäisten koehenkilöiden tutkimustuloksia tarkasteltaessa on havaittavissa pieniä muutoksia molempiin suuntiin kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa. Koehenkilöiden tuloksia toisiinsa verrattaessa muutosten havaitaan olevan sattumanvaraisia. Tutkimustulosten sattumanvaraisuus on selitettävissä pienellä otoskoolla. Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittivat, että Toiminnallisen kehonhallintaryhmän harjoittelulla ei ollut vaikutusta kolmen selkäkipuisen koehenkilön koetun kivun määrään, koettuun toimintakykyyn, selän motoriseen kontrolliin tai selän liikkuvuuteen. Pienen otoskoon vuoksi tämän opinnäytetyön tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, eivätkä anna suuntaa Toiminnallisen kehonhallintaryhmän kehittelylle jatkossa.
Toiminnallisen kehonhallintaryhmän harjoittelun vaikutusta selkäkipuun voisi jatkotutkimuksissa tutkia lomakekyselyllä ja pitkäaikaisseurannalla. Tällöin jokaiselta ryhmään osallistuvalta henkilöltä selvitettäisiin selkäkivun määrä ja sen aiheuttama haitta toimintakykyyn lomakekyselyllä. Tutkimukseen voisi sisällyttää useita harjoitteluryhmiä, jolloin otoskoko saataisiin suuremmaksi. Näin ollen tutkimustulokset saataisiin luotettavimmiksi ja niiden tilastollinen merkitsevyys olisi analysoitavissa.