HOITAJIEN KOKEMUKSET RAKENTEISEN KIRJAAMISEN KÄYTTÖÖNOTOSTA
Lainio, Tanja (2016)
Lainio, Tanja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016083113925
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016083113925
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia rakenteisesta kirjaamisesta ja heidän kehitysideoitaan hoitotyön kirjaamiseen Rauman terveyskeskussairaalan osastoilla T1 ja T2 sekä aluesairaalan erikoissairaanhoidon osastoilla RC2 ja RC3. Tavoitteena oli tuottaa tietoa rakenteisen kirjaamisen hyvistä ja huonoista puolista, jotta kirjaamista voitaisiin kehittää osastoilla. Hoitajilta kysyttiin, miten rakenteisuus heidän mielestään vaikuttaa kirjaamiseen, tarvitsevatko he lisäkoulutusta ja missä asioissa, sekä miten hoitajat kehittäisivät rakenteista kirjaamista.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruussa käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Rauman terveyskeskussairaalan T1 ja T2 sekä aluesairaalan osastojen RC2 ja RC3 hoitajat. Osastoille vietiin hoitajien lukumäärää vastaava määrä lomakkeita ja lomakkeita saatiin täytettyinä takaisin 61 kappaletta. Vastausprosentti oli 68. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulokset esitettiin lukumäärinä ja niitä havainnollistettiin kuvioilla ja taulukoilla. Kehitysideat hoitotyön kirjaamiseen esitettiin siteeraamalla.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa vastaajista koki sekä kirjaamisen että tiedonhakemisen potilaasta vievän nyt enemmän aikaa. Vastaajien mukaan kirjaamisen laatu ei ole kuitenkaan huonontunut. Noin puolet vastaajista oli saanut koulutusta rakenteisesta kirjaamisesta, mutta siitä huolimatta suurin osa koki, että tietoa rakenteisesta kirjaamisesta oli liian vähän sen käyttöönottovaiheessa. Lisätietoa kaivattaisiin vielä luokitusten käytöstä, tiedonhausta ja tiedon rakenteistamisesta. Kehitysideoita olivat muun muassa koulutusten lisääminen, kirjaamisen yksinkertaistaminen sekä yhteisten kirjaamiskäytäntöjen sopiminen.
Osastoille voisi kehittää rakenteisesta kirjaamisesta oppaan, jossa käsiteltäisiin rakenteisen kirjaamisen yleisimpiä käytäntöjä. Myös koulutusten järjestäminen rakenteisesta kirjaamisesta olisi hyväksi ja säännölliset kertaukset, joissa yhdessä päivitettäisiin tietoja ja sovittaisiin yhteisiä käytäntöjä. Osastoilla olisi hyvä hyödyntää kirjaamisvastaavaa, joka osaisi auttaa kirjaamisen ongelmakohdissa. Hoitotyön kirjaamisen kehittämisestä voisi järjestää jatkossa kyselyn muissakin yksiköissä, niin saataisiin vielä kattavampaa tietoa hoitotyön kirjaamisen kehittämisestä.
Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruussa käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Rauman terveyskeskussairaalan T1 ja T2 sekä aluesairaalan osastojen RC2 ja RC3 hoitajat. Osastoille vietiin hoitajien lukumäärää vastaava määrä lomakkeita ja lomakkeita saatiin täytettyinä takaisin 61 kappaletta. Vastausprosentti oli 68. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulokset esitettiin lukumäärinä ja niitä havainnollistettiin kuvioilla ja taulukoilla. Kehitysideat hoitotyön kirjaamiseen esitettiin siteeraamalla.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa vastaajista koki sekä kirjaamisen että tiedonhakemisen potilaasta vievän nyt enemmän aikaa. Vastaajien mukaan kirjaamisen laatu ei ole kuitenkaan huonontunut. Noin puolet vastaajista oli saanut koulutusta rakenteisesta kirjaamisesta, mutta siitä huolimatta suurin osa koki, että tietoa rakenteisesta kirjaamisesta oli liian vähän sen käyttöönottovaiheessa. Lisätietoa kaivattaisiin vielä luokitusten käytöstä, tiedonhausta ja tiedon rakenteistamisesta. Kehitysideoita olivat muun muassa koulutusten lisääminen, kirjaamisen yksinkertaistaminen sekä yhteisten kirjaamiskäytäntöjen sopiminen.
Osastoille voisi kehittää rakenteisesta kirjaamisesta oppaan, jossa käsiteltäisiin rakenteisen kirjaamisen yleisimpiä käytäntöjä. Myös koulutusten järjestäminen rakenteisesta kirjaamisesta olisi hyväksi ja säännölliset kertaukset, joissa yhdessä päivitettäisiin tietoja ja sovittaisiin yhteisiä käytäntöjä. Osastoilla olisi hyvä hyödyntää kirjaamisvastaavaa, joka osaisi auttaa kirjaamisen ongelmakohdissa. Hoitotyön kirjaamisen kehittämisestä voisi järjestää jatkossa kyselyn muissakin yksiköissä, niin saataisiin vielä kattavampaa tietoa hoitotyön kirjaamisen kehittämisestä.