Katsaus verivalmisteiden käyttöön Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2011 -2014
Kivipuro, Tiia; Wiksten, Johanna (2016)
Kivipuro, Tiia
Wiksten, Johanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710398
Tiivistelmä
Suomessa käytetään verivalmisteita runsaasti muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Muutaman viime vuoden aikana käyttö on kuitenkin vähentynyt, vaikka aikaisempien arvioiden mukaan käytön oletettiin lisääntyvän muun muassa väestön ikääntymisestä johtuen. SPR Veripalvelulla sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä (HUS) on käynnissä Verivalmisteiden käyttö ja sen ennakointi –yhteistyöhanke (VEKE), jonka tarkoituksena on selvittää verivalmisteiden käyttöä sekä käyttäjäkohtaisesti, että populaatiotasolla. Osana tätä hanketta tutkimme verivalmisteiden käyttöä HUS sairaanhoitopiirin alueella vuosina 2011 - 2014.
Tutkimuksen tarkoituksena on luoda ajankohtainen katsaus verivalmisteiden käytöstä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Lisäksi työssä arvioidaan punasolujen ja trombosyyttien käyttöä suhteutettuna väestöön sekä sitä, miten käyttö jakautuu ikäryhmittäin.
Aineisto sisälsi 349 568 verensiirtotapahtumaa, joista punasolusiirtoja oli 66 %, trombosyyttisiirtoja 14,4 % ja jääplasmasiirtoja 19,6 %. Valmisteiden käyttö väheni neljän vuoden aikana 11,2 %. Potilaista 70,7 % sai ainoastaan punasoluvalmisteita, 2,4 % ainoastaan trombosyyttivalmisteita ja 2,7 % ainoastaan jääplasmavalmisteita. Potilaista 8 % sai kaikkia verivalmisteita. Punasolu- ja trombosyyttivalmisteet siirrettiin tyypillisimmin parillisina määrinä. Nähtävissä kuitenkin oli, että yhden valmisteen siirrot lisääntyivät seurantajakson aikana.
Yli 65-vuotiaille potilaille siirrettiin kaikista verivalmisteista 45 % ja punasoluista 52 %. Trombosyyttejä ja jääplasmaa siirrettiin eniten 40 – 64-vuotiaille. Verivalmisteista 53,1 % siirrettiin miehille ja 46,9 % naisille. Trombosyytti- ja jääplasmavalmisteita siirrettiin miehille huomattavasti enemmän kuin naisille. Punasoluvalmisteita saaneiden potilaiden mediaani-ikä oli 66,2 vuotta, trombosyyttivalmisteiden 61,4 vuotta ja jääplasmavalmisteiden 58,5 vuotta.
Aikuisilla ennen punasolusiirtoa mitatut hemoglobiiniarvot olivat vuonna 2014 aikaisempia vuosia matalampia. Ennen verensiirtoa mitatuissa hemoglobiini- ja trombosyyttiarvoissa oli myös sairaalakohtaisia eroja. Trombosyyttiarvot vaihtelivat hyvin paljon vuositasolla.
Punasolusiirron HUS-alueen väestöstä sai 0,7 % ja trombosyyttisiirron 0,1 %. Punasolusiirron saaneiden potilaiden osuus kuntakohtaisesti osoitti, että eri kuntien välillä osuudet vaihtelivat 0,56 %-0,94 %. Yli 90-vuotiaiden ikäluokassa lähes 7 % väestöstä sai punasolusiirron, kun 10 - 19 vuotiaiden ikäluokassa siirron sai vain 0,1 %. HUS-alueen väestö sai vähemmän verivalmisteita 1000 asukasta kohden kuin Suomessa keskimäärin.
Työstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää verensiirtohoitoa ja ohjeistusta kehitettäessä sekä arvioitaessa verivalmisteiden tarvetta tulevaisuudessa. Ajankohtaisen tiedon saaminen verensiirtohoidosta voi ohjata optimaaliseen verenkäyttöön. Verivalmisteiden optimaalisella käytöllä voidaan vähentää terveydenhuollon kustannuksia, mikäli turhilta verensiirroilta vältytään.
Tutkimuksen tarkoituksena on luoda ajankohtainen katsaus verivalmisteiden käytöstä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Lisäksi työssä arvioidaan punasolujen ja trombosyyttien käyttöä suhteutettuna väestöön sekä sitä, miten käyttö jakautuu ikäryhmittäin.
Aineisto sisälsi 349 568 verensiirtotapahtumaa, joista punasolusiirtoja oli 66 %, trombosyyttisiirtoja 14,4 % ja jääplasmasiirtoja 19,6 %. Valmisteiden käyttö väheni neljän vuoden aikana 11,2 %. Potilaista 70,7 % sai ainoastaan punasoluvalmisteita, 2,4 % ainoastaan trombosyyttivalmisteita ja 2,7 % ainoastaan jääplasmavalmisteita. Potilaista 8 % sai kaikkia verivalmisteita. Punasolu- ja trombosyyttivalmisteet siirrettiin tyypillisimmin parillisina määrinä. Nähtävissä kuitenkin oli, että yhden valmisteen siirrot lisääntyivät seurantajakson aikana.
Yli 65-vuotiaille potilaille siirrettiin kaikista verivalmisteista 45 % ja punasoluista 52 %. Trombosyyttejä ja jääplasmaa siirrettiin eniten 40 – 64-vuotiaille. Verivalmisteista 53,1 % siirrettiin miehille ja 46,9 % naisille. Trombosyytti- ja jääplasmavalmisteita siirrettiin miehille huomattavasti enemmän kuin naisille. Punasoluvalmisteita saaneiden potilaiden mediaani-ikä oli 66,2 vuotta, trombosyyttivalmisteiden 61,4 vuotta ja jääplasmavalmisteiden 58,5 vuotta.
Aikuisilla ennen punasolusiirtoa mitatut hemoglobiiniarvot olivat vuonna 2014 aikaisempia vuosia matalampia. Ennen verensiirtoa mitatuissa hemoglobiini- ja trombosyyttiarvoissa oli myös sairaalakohtaisia eroja. Trombosyyttiarvot vaihtelivat hyvin paljon vuositasolla.
Punasolusiirron HUS-alueen väestöstä sai 0,7 % ja trombosyyttisiirron 0,1 %. Punasolusiirron saaneiden potilaiden osuus kuntakohtaisesti osoitti, että eri kuntien välillä osuudet vaihtelivat 0,56 %-0,94 %. Yli 90-vuotiaiden ikäluokassa lähes 7 % väestöstä sai punasolusiirron, kun 10 - 19 vuotiaiden ikäluokassa siirron sai vain 0,1 %. HUS-alueen väestö sai vähemmän verivalmisteita 1000 asukasta kohden kuin Suomessa keskimäärin.
Työstä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää verensiirtohoitoa ja ohjeistusta kehitettäessä sekä arvioitaessa verivalmisteiden tarvetta tulevaisuudessa. Ajankohtaisen tiedon saaminen verensiirtohoidosta voi ohjata optimaaliseen verenkäyttöön. Verivalmisteiden optimaalisella käytöllä voidaan vähentää terveydenhuollon kustannuksia, mikäli turhilta verensiirroilta vältytään.