Hyvän tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit
Mykkänen, Juuso (2016)
Mykkänen, Juuso
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605269978
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605269978
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus siitä mitä suhteellisen ajankohtaisesta ammattikirjallisuudesta on luettavissa hyvän tahdosta riippumattoman hoidon kriteereiksi. Näitä kriteereitä lähestyttiin lain, etiikan ja potilaiden näkökulmista. Hyvää hoitoa lähestyttiin ensisijaisesti potilaiden näkökulmaa ja moraalista hyvää painottaen. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää keinoja hyvän tahdosta riippumattoman hoidon kriteerien parempaan täyttämiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitä laadukkaan tahdosta riippumattoman hoidon suunnittelussa ja toteuttamisessa tulisi ottaa huomioon.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksiksi tuli, että hyvän tahdosta riippumattoman hoidon ainoa hyväksyttävä syy on potilaan itsenäisen päätöksentekokyvyn menettäminen ja tavoitteen tulee aina olla potilaan itsenäisen päätöksentekokyvyn palauttaminen. Toisin sanoen, tahdosta riippumattoman hoidon syyn täytyy olla psykoosi ja tavoite psykoosin väistyminen. Hoito on aina suunniteltava ja toteutettava potilaslähtöisesti ja potilaita tulee kohdella kunnioittavasti, empaattisesti ja inhimillisesti. Tahdosta riippumatonta hoitoa ja sen tarpeen vähentämistä voidaan kehittää monilla eri tavoilla. Kehittäminen on mahdollista hoidollisilla keinoilla, hoito- ja työyhteisöön liittyvillä keinoilla, rakenteellisilla keinoilla ja päätöksentekotilanteista oppimalla. Lopuksi opinnäytetyössä ehdotetaan että psykiatristen oireiden hoitamisen lisäksi alettaisiin ehkäistä niiden kehittymistä alkamalla suhtautua stressin ja ahdistuksen hallintakeinoihin kansalaistaitoina.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksiksi tuli, että hyvän tahdosta riippumattoman hoidon ainoa hyväksyttävä syy on potilaan itsenäisen päätöksentekokyvyn menettäminen ja tavoitteen tulee aina olla potilaan itsenäisen päätöksentekokyvyn palauttaminen. Toisin sanoen, tahdosta riippumattoman hoidon syyn täytyy olla psykoosi ja tavoite psykoosin väistyminen. Hoito on aina suunniteltava ja toteutettava potilaslähtöisesti ja potilaita tulee kohdella kunnioittavasti, empaattisesti ja inhimillisesti. Tahdosta riippumatonta hoitoa ja sen tarpeen vähentämistä voidaan kehittää monilla eri tavoilla. Kehittäminen on mahdollista hoidollisilla keinoilla, hoito- ja työyhteisöön liittyvillä keinoilla, rakenteellisilla keinoilla ja päätöksentekotilanteista oppimalla. Lopuksi opinnäytetyössä ehdotetaan että psykiatristen oireiden hoitamisen lisäksi alettaisiin ehkäistä niiden kehittymistä alkamalla suhtautua stressin ja ahdistuksen hallintakeinoihin kansalaistaitoina.