Kulttuurikuntouttajat koulutuksen hyödyntäminen työelämässä
Helenius, Timo (2016)
Helenius, Timo
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605096576
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää kulttuurikuntouttaja koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden henkilökohtaisen osaamisen kehittymistä. Koulutus oli Sastamalan opiston järjestämä pilottihanke 2012-13.Selvitin, miten opiskelijat näkivät oman ammatillisuutensa kehittyneen ja kuinka koulutuksesta saatuja malleja on voitu hyödyntää työyhteisössä opiskelun jälkeen? Lisäksi halusin tuoda esiin opiskelijoiden ajatuksia kulttuurikuntoutuksen tulevaisuudesta.
Lähetin sähköpostilla haastattelukysymykset kaikille koulutukseen osallistuneille, myös niille, jotka olivat keskeyttäneet opintonsa. Vastauksen sain viideltä opintonsa loppuun asti suorittaneelta. Opinnäytetyössäni on laadullisen tutkimuksen elementtejä. Etsiessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini hankin laadullista aineistoa eri tavoilla. Tein koulutukseen osallistuneille teemakyselyn, sen lisäksi osallistuin havainnoimalla verkostoitumistapaamisiin sekä lopputöiden esittelyihin, tarkastelin koulutuksessa tuotettua aineistoa ja tein muutamia puhelinhaastatteluja. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja tutkimusanalyysinä sisällön analyysiä. Lisäksi olen käyttänyt havainnointia ja analysoinut havaintojani.
Projektityöni mukaan kulttuurikuntoutuksen suorittaneet kokivat koulutuksen merkittävänä voimaannuttavana kokemuksena oman luovuuden kehittämisessä. Omaan työhönsä he saivat taide- ja kulttuuriosaamista sekä taitoja kehittää omaa arkityötään kulttuurilla kuntouttamisen suuntaan. Vastaajat kokivat oman ammatillisuutensa kehittyneen. Työyhteisön saaminen mukaan kulttuurilla kuntouttamiseen koulutuksen jälkeen on käynnistynyt hitaasti. Resursointi ja työajan käyttö koetaan ongelmalliseksi, koska kyseiseen kuntoutusmuotoon ei ole varattu omaa aikaa tai henkilöä. Tulevaisuudessa vastaajat näkivät kulttuurikuntoutuksen suurena mahdollisuutena luoda asiakkaille parempaa elämänlaatua. Koulutukseen suhtauduttiin hyvin positiivisesti ja vastaajat toivoivat saavansa sekä itselleen että työyhteisölleen lisää koulutusta kulttuuriosaamisesta.
Kulttuurikuntoutus on epävirallinen kuntoutusmuoto ja se jää usein kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnoksi. Ohjauksella on kuitenkin suuri merkitys tuotettaessa asiakkaille taide- ja kulttuurielämyksiä. Koulutettujen kulttuurikuntouttajien osaamista ohjauksessa voitaisiin hyödyntää laajemmin ja verkostoitumisen rakentamista kannattaisi jatkaa hyvän alun jälkeen. Pilottikoulutuksella pohja on rakennettu ja toivottavasti se saa jatkoa tulevaisuudessa.
Lähetin sähköpostilla haastattelukysymykset kaikille koulutukseen osallistuneille, myös niille, jotka olivat keskeyttäneet opintonsa. Vastauksen sain viideltä opintonsa loppuun asti suorittaneelta. Opinnäytetyössäni on laadullisen tutkimuksen elementtejä. Etsiessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini hankin laadullista aineistoa eri tavoilla. Tein koulutukseen osallistuneille teemakyselyn, sen lisäksi osallistuin havainnoimalla verkostoitumistapaamisiin sekä lopputöiden esittelyihin, tarkastelin koulutuksessa tuotettua aineistoa ja tein muutamia puhelinhaastatteluja. Tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua ja tutkimusanalyysinä sisällön analyysiä. Lisäksi olen käyttänyt havainnointia ja analysoinut havaintojani.
Projektityöni mukaan kulttuurikuntoutuksen suorittaneet kokivat koulutuksen merkittävänä voimaannuttavana kokemuksena oman luovuuden kehittämisessä. Omaan työhönsä he saivat taide- ja kulttuuriosaamista sekä taitoja kehittää omaa arkityötään kulttuurilla kuntouttamisen suuntaan. Vastaajat kokivat oman ammatillisuutensa kehittyneen. Työyhteisön saaminen mukaan kulttuurilla kuntouttamiseen koulutuksen jälkeen on käynnistynyt hitaasti. Resursointi ja työajan käyttö koetaan ongelmalliseksi, koska kyseiseen kuntoutusmuotoon ei ole varattu omaa aikaa tai henkilöä. Tulevaisuudessa vastaajat näkivät kulttuurikuntoutuksen suurena mahdollisuutena luoda asiakkaille parempaa elämänlaatua. Koulutukseen suhtauduttiin hyvin positiivisesti ja vastaajat toivoivat saavansa sekä itselleen että työyhteisölleen lisää koulutusta kulttuuriosaamisesta.
Kulttuurikuntoutus on epävirallinen kuntoutusmuoto ja se jää usein kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnoksi. Ohjauksella on kuitenkin suuri merkitys tuotettaessa asiakkaille taide- ja kulttuurielämyksiä. Koulutettujen kulttuurikuntouttajien osaamista ohjauksessa voitaisiin hyödyntää laajemmin ja verkostoitumisen rakentamista kannattaisi jatkaa hyvän alun jälkeen. Pilottikoulutuksella pohja on rakennettu ja toivottavasti se saa jatkoa tulevaisuudessa.