Masennuspotilaiden kokemuksia Kohti parempaa mielialaa -ryhmästä
Savonen, Sami (2016)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604285425
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Kohti parempaa mielialaa -ryhmän soveltuvuutta osana psykiatrisen avohoidon toimintaa. Tarkoituksena ei ollut tutkia yksilöiden masennusoireilua, vaan masennuspotilaiden kokemuksia ryhmästä. Kuuden osallistujan ryhmässä oli kaksi ohjaajaa, jotka suunnittelivat ryhmän sisällön. Ryhmässä käytettiin muun muassa kognitiivisia tehtäviä sekä rentoutusharjoituksia.
Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla, johon osallistui kolme vapaaehtoista ryhmäläistä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Haastatteluaineisto pelkistettiin ja siitä muodostui kuusi eri luokkaa. Luokat kuvasivat masennuspotilaiden kokemuksia rentoutusharjoituksista, kirjallisista tehtävistä, teemoista, vertaistuesta, ryhmän rakenteesta ja mikä oli ryhmässä erityisen auttavaa.
Tulosten mukaan masennuspotilaiden ryhmähoito oli auttavaa. Rentoutusharjoitusten koettiin parantavan keskittymistä ja pysähtymään hetkeen. Kognitiivinen työskentely syvensi itsetuntemusta ja työskentelyyn motivoiduttiin parhaiten ryhmän tuella. Syvälliset keskusteluteemat koettiin tärkeänä, mutta erilaiset terveyssuositukset ärsyttivät masentuneita. Vertaistuen vaikutus perustui samaistumiseen ja se helpotti puhumista. Samaa kokeneeseen pystyi luottamaan ja ryhmän avoin, rento ilmapiiri oli hyväksi. Ryhmän kestoksi toivottiin vähintään 10 tapaamiskertaa ja tapaamistiheydeksi yksi kertaa viikossa.
Johtopäätöksenä voi suositella, että masennusryhmiä kannattaa perustaa. Olennaista lyhyessä ryhmässä ei ole tarkka strukturoitu sisältö, vaan tasavertaisten ryhmäläisten tuki toisilleen sekä luottamus. Ryhmässä on oltava riittävästi tilaa vapaalle keskustelulle.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Kohti parempaa mielialaa -ryhmän soveltuvuutta osana psykiatrisen avohoidon toimintaa. Tarkoituksena ei ollut tutkia yksilöiden masennusoireilua, vaan masennuspotilaiden kokemuksia ryhmästä. Kuuden osallistujan ryhmässä oli kaksi ohjaajaa, jotka suunnittelivat ryhmän sisällön. Ryhmässä käytettiin muun muassa kognitiivisia tehtäviä sekä rentoutusharjoituksia.
Aineisto kerättiin ryhmähaastattelulla, johon osallistui kolme vapaaehtoista ryhmäläistä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Haastatteluaineisto pelkistettiin ja siitä muodostui kuusi eri luokkaa. Luokat kuvasivat masennuspotilaiden kokemuksia rentoutusharjoituksista, kirjallisista tehtävistä, teemoista, vertaistuesta, ryhmän rakenteesta ja mikä oli ryhmässä erityisen auttavaa.
Tulosten mukaan masennuspotilaiden ryhmähoito oli auttavaa. Rentoutusharjoitusten koettiin parantavan keskittymistä ja pysähtymään hetkeen. Kognitiivinen työskentely syvensi itsetuntemusta ja työskentelyyn motivoiduttiin parhaiten ryhmän tuella. Syvälliset keskusteluteemat koettiin tärkeänä, mutta erilaiset terveyssuositukset ärsyttivät masentuneita. Vertaistuen vaikutus perustui samaistumiseen ja se helpotti puhumista. Samaa kokeneeseen pystyi luottamaan ja ryhmän avoin, rento ilmapiiri oli hyväksi. Ryhmän kestoksi toivottiin vähintään 10 tapaamiskertaa ja tapaamistiheydeksi yksi kertaa viikossa.
Johtopäätöksenä voi suositella, että masennusryhmiä kannattaa perustaa. Olennaista lyhyessä ryhmässä ei ole tarkka strukturoitu sisältö, vaan tasavertaisten ryhmäläisten tuki toisilleen sekä luottamus. Ryhmässä on oltava riittävästi tilaa vapaalle keskustelulle.