Vajaavaltaisen henkilön oikeustoimikelpoisuus
Katainen, Mervi (2016)
Katainen, Mervi
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604053872
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604053872
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on lainopillinen kirjoituspöytätutkimus, jossa selvitetään vajaavaltaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja edunvalvonnan roolia oikeustoimien tekemisessä. Tutkimuksessa käsitellään myös sitä, millaisia oikeustoimia tällaisella henkilöllä on oikeus tehdä itse ja mitä edunvalvojan myötävaikutuksella ja mitä seurauksia pätemättömällä oikeustoimella on.
Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja tukeminen ovat keskeisiä asioita toimintakelpoisuuden rajoittamisessa eikä toimintaa tulisi rajoittaa liiallisen holhouksen kautta. Äärimmäisen keinon periaatteen mukaisesti kenenkään oikeuteen hoitaa omia taloudellisia asioitaan ei puututa enempää kuin se kunkin yksilön kohdalla on tarpeen. Tämän periaatteen voinee katsoa toteutuvan hyvin, kun huomioidaan vajaavaltaisien määrä suhteessa kaikkiin edunvalvonnassa olevien määrään. Esimerkiksi vuonna 2011 Kainuun maistraatin toiminta-alueella kaikkiaan 1546 päämiehestä vain viisi oli julistettu vajaavaltaiseksi ja Helsingin 5300 aikuisesta päämiehestä ainoastaan yksi.
Vajaavaltaisuuteen johtavia syitä ovat muun muassa vanhuuden mukanaan tuomat sairaudet, mielenterveyden sairaudet, kehitysvammat tai vaikka vammautuminen. Vaikka edunvalvonnan yleisesti ajatellaan koskevan vain vanhuksia, on nuorten määrä lisääntynyt viime vuosina esimerkiksi päihteiden käytön ja pikavippien seurauksena tulevan velkaantumisen myötä.
Vajaavaltaisella on oikeus tehdä sellaisia oikeustoimia, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä ja tavanomaisia ja joiden merkityksen hän itse ymmärtää. Tällaisia toimia on esimerkiksi ostosten tekeminen käteismaksulla, työsopimuksen laatiminen ja työstä saadun palkan hallitseminen
Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja tukeminen ovat keskeisiä asioita toimintakelpoisuuden rajoittamisessa eikä toimintaa tulisi rajoittaa liiallisen holhouksen kautta. Äärimmäisen keinon periaatteen mukaisesti kenenkään oikeuteen hoitaa omia taloudellisia asioitaan ei puututa enempää kuin se kunkin yksilön kohdalla on tarpeen. Tämän periaatteen voinee katsoa toteutuvan hyvin, kun huomioidaan vajaavaltaisien määrä suhteessa kaikkiin edunvalvonnassa olevien määrään. Esimerkiksi vuonna 2011 Kainuun maistraatin toiminta-alueella kaikkiaan 1546 päämiehestä vain viisi oli julistettu vajaavaltaiseksi ja Helsingin 5300 aikuisesta päämiehestä ainoastaan yksi.
Vajaavaltaisuuteen johtavia syitä ovat muun muassa vanhuuden mukanaan tuomat sairaudet, mielenterveyden sairaudet, kehitysvammat tai vaikka vammautuminen. Vaikka edunvalvonnan yleisesti ajatellaan koskevan vain vanhuksia, on nuorten määrä lisääntynyt viime vuosina esimerkiksi päihteiden käytön ja pikavippien seurauksena tulevan velkaantumisen myötä.
Vajaavaltaisella on oikeus tehdä sellaisia oikeustoimia, jotka ovat merkitykseltään vähäisiä ja tavanomaisia ja joiden merkityksen hän itse ymmärtää. Tällaisia toimia on esimerkiksi ostosten tekeminen käteismaksulla, työsopimuksen laatiminen ja työstä saadun palkan hallitseminen