Yleisen edunvalvojan käsikirja
Lahtinen, Katri (2015)
Lahtinen, Katri
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112718153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112718153
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä lähdettiin tutkimaan perehdytyksellisestä ja työtä kehittävästä näkökulmasta, millaisiin työn haasteisiin ja ongelmatilanteisiin Pirkanmaan oikeusaputoimiston yleiset edunvalvojat kaipasivat ohjeistusta työssään. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena syksyllä 2015. Kaikille Pirkanmaan oikeusaputoimiston virassa oleville yleisille edunvalvojille, kaikille sen ostopalveluiden alaisuudessa toimiville yleisille edunvalvojille ja ennakkosuostumuksen antaneille entisille Pirkanmaan oikeusaputoimiston yleisille edunvalvojille lähetettiin sähköpostitse kyselylomake. Kyselylomake sisälsi suurimmaksi osaksi avoimia kysymyksiä, joihin sai vastata vapaasti omin sanoin.
Saaduista tuloksista ilmeni yleisten edunvalvojien olevan pääosin oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita naisia, jotka olivat tehneet yleisen edunvalvojan työtä keskimäärin hieman yli vuoden. Kaikki vastanneet tällä hetkellä virassa olevat yleiset edunvalvojat koulutuksesta ja kokemusvuosista riippumatta ilmaisivat tarpeen saada lisäkoulutusta yleisen edunvalvojan työhön tai ylläpitää osaamistaan työssä. Ratkaisua työssä kohdattuihin haasteisiin osattiin hakea monipuolisesti, mutta ajan riittämättömyyden vuoksi tai työtehtävän käytyä liian monimutkaiseksi haettiin apua ulkopuoliselta asiantuntijalta.
Yleisen edunvalvojan työ koettiin monella tapaa haastavaksi. Enimmäkseen haasteita tuotiin esiin kuolinpesien osakkuuteen ja kiinteistön omistukseen liittyvissä asioissa, sosiaali- sekä terveydenhuollon lainsäädäntöön ja päämiehen velkojen hoitoon liittyvissä asioissa. Toisaalta haasteita esiintyi myös runsaasti kanssakäymisessä päämiesten omaisten, läheisten ja omaisuuden yhteisomistajien kanssa. Vastauksissa toivottiin erikseen ohjeita työn hoitamiseen käytännössä, jotta yleisten edunvalvojien toimintatavat saataisiin yhdenmukaisemmiksi.
Saaduista tuloksista ilmeni yleisten edunvalvojien olevan pääosin oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita naisia, jotka olivat tehneet yleisen edunvalvojan työtä keskimäärin hieman yli vuoden. Kaikki vastanneet tällä hetkellä virassa olevat yleiset edunvalvojat koulutuksesta ja kokemusvuosista riippumatta ilmaisivat tarpeen saada lisäkoulutusta yleisen edunvalvojan työhön tai ylläpitää osaamistaan työssä. Ratkaisua työssä kohdattuihin haasteisiin osattiin hakea monipuolisesti, mutta ajan riittämättömyyden vuoksi tai työtehtävän käytyä liian monimutkaiseksi haettiin apua ulkopuoliselta asiantuntijalta.
Yleisen edunvalvojan työ koettiin monella tapaa haastavaksi. Enimmäkseen haasteita tuotiin esiin kuolinpesien osakkuuteen ja kiinteistön omistukseen liittyvissä asioissa, sosiaali- sekä terveydenhuollon lainsäädäntöön ja päämiehen velkojen hoitoon liittyvissä asioissa. Toisaalta haasteita esiintyi myös runsaasti kanssakäymisessä päämiesten omaisten, läheisten ja omaisuuden yhteisomistajien kanssa. Vastauksissa toivottiin erikseen ohjeita työn hoitamiseen käytännössä, jotta yleisten edunvalvojien toimintatavat saataisiin yhdenmukaisemmiksi.