Saman kokenut ymmärtää - Itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksia seurakunnan sururyhmästä
Heikkilä, Anne-Marja; Saari, Sari (2015)
Heikkilä, Anne-Marja
Saari, Sari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112117067
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112117067
Tiivistelmä
Heikkilä, Anne-Marja ja Saari, Sari. Saman kokenut ymmärtää – Itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksia seurakunnan sururyhmästä. Diak, Pieksämäki, syksy 2015, 58 s, 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Sairaanhoitaja (AMK) + diakonian (diakonissa) virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksia seurakunnan sururyhmästä. Tarkoituksena oli saada tietoa, millaista apua osallistujat saivat sururyhmästä, miten he kokivat vertaistuen, ja miten sururyhmä auttoi omasta surusta selviytymisessä. Tavoitteena oli saada kehittämisajatuksia seurakunnan sururyhmätoimintaan osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella yhden seurakunnan itsemurhan tehneiden sururyhmään osallistuneilta. Lisäksi kyselyyn vastasi yksi muun seurakunnan itsemurhan tehneiden läheisten sururyhmään osallistunut henkilö. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä kuusi kappaletta.
Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Aineisto ryhmiteltiin ja luokiteltiin aineistolähtöisesti. Aikaisempi teoria ohjasi analyysia. Tulokset esitettiin sururyhmän ja vertaistuen näkökulmista.
Tuloksena oli, että kaikki sururyhmään osallistuneet kokivat saaneensa tukea ja apua surusta selviytymiseen. Kokemus siitä, että ei ole ainoa itsemurhan kautta läheisensä menettänyt, oli tärkeää. Mahdollisuus kertoa omista tunteistaan ja kokemuksistaan vapaasti ja kiireettömästi, sekä kuulluksi tuleminen ja muiden samaa kokeneiden ymmärrys koettiin tärkeänä. Alun vaikeat tunteet, kuten syyllisyys ja toivottomuus muuttuivat helpotuksen tunteeksi. Vaikka sururyhmään osallistujien tausta, kuten ikä tai sukulaisuussuhde menehtyneeseen voi olla erilainen, jokainen osallistuja koki saaneensa ryhmästä vertaistukea, mikä helpotti oloa ja antoi toivoa. Tulokset olivat samansuuntaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa.
Sururyhmä ja sen sisällöt vastasivat odotuksia. Ohjaajien toiminta koettiin tärkeänä ja ryhmän jäseniä tukevana. Sururyhmän kuusi kokoontumiskertaa koettiin liian vähäiseksi. Itsemurhan tehneiden läheisten sururyhmien kokoontumiskertoja tulisi lisätä mahdollisuuksien mukaan.
Asiasanat: itsemurha, läheinen, kokemukset, seurakunnan sururyhmä, vertaistuki, surusta selviytyminen
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Sairaanhoitaja (AMK) + diakonian (diakonissa) virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää itsemurhan tehneiden läheisten kokemuksia seurakunnan sururyhmästä. Tarkoituksena oli saada tietoa, millaista apua osallistujat saivat sururyhmästä, miten he kokivat vertaistuen, ja miten sururyhmä auttoi omasta surusta selviytymisessä. Tavoitteena oli saada kehittämisajatuksia seurakunnan sururyhmätoimintaan osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella yhden seurakunnan itsemurhan tehneiden sururyhmään osallistuneilta. Lisäksi kyselyyn vastasi yksi muun seurakunnan itsemurhan tehneiden läheisten sururyhmään osallistunut henkilö. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä kuusi kappaletta.
Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Aineisto ryhmiteltiin ja luokiteltiin aineistolähtöisesti. Aikaisempi teoria ohjasi analyysia. Tulokset esitettiin sururyhmän ja vertaistuen näkökulmista.
Tuloksena oli, että kaikki sururyhmään osallistuneet kokivat saaneensa tukea ja apua surusta selviytymiseen. Kokemus siitä, että ei ole ainoa itsemurhan kautta läheisensä menettänyt, oli tärkeää. Mahdollisuus kertoa omista tunteistaan ja kokemuksistaan vapaasti ja kiireettömästi, sekä kuulluksi tuleminen ja muiden samaa kokeneiden ymmärrys koettiin tärkeänä. Alun vaikeat tunteet, kuten syyllisyys ja toivottomuus muuttuivat helpotuksen tunteeksi. Vaikka sururyhmään osallistujien tausta, kuten ikä tai sukulaisuussuhde menehtyneeseen voi olla erilainen, jokainen osallistuja koki saaneensa ryhmästä vertaistukea, mikä helpotti oloa ja antoi toivoa. Tulokset olivat samansuuntaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa.
Sururyhmä ja sen sisällöt vastasivat odotuksia. Ohjaajien toiminta koettiin tärkeänä ja ryhmän jäseniä tukevana. Sururyhmän kuusi kokoontumiskertaa koettiin liian vähäiseksi. Itsemurhan tehneiden läheisten sururyhmien kokoontumiskertoja tulisi lisätä mahdollisuuksien mukaan.
Asiasanat: itsemurha, läheinen, kokemukset, seurakunnan sururyhmä, vertaistuki, surusta selviytyminen