Läheiseni sairastaa syömishäiriötä : omaisten kokemuksia
Sahlman, Iita; Lappalainen, Henna (2015)
Sahlman, Iita
Lappalainen, Henna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111516474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015111516474
Tiivistelmä
Syömishäiriöt ovat melko yleisiä ja pitkäkestoisia psykosomaattisia mielen ja kehon sairauksia. Tavallisimmin niitä esiintyy nuorilla ja varhaisaikuisilla naisilla. Syömishäiriötä sairastavan käsitys omasta kehosta on usein vääristynyt ja käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti painoa, ruokaa ja liikuntaa kohtaan. Kehonmuodon tarkkailu ja hallinta vie suuren osan sairastuneen ajatuksista. Yleisimpiä syömishäiriöitä ovat laihuushäiriö ja ahmimishäiriö sekä niiden epätyypilliset muodot. Syömishäiriön ennustetta parantaa sairauden varhainen tunnistaminen ja hoitoonohjaus sekä aktiivinen hoito-ote. Syömishäiriöiden hoito pyritään toteuttamaan avohoitona ja hoidon tulee perustua yksilölliseen hoitosuunnitelmaan. Hoito suunnitellaan tarpeen mukaisesti sisältäen esimerkiksi ravitsemuskuntoutusta, lääkehoitoa ja psykososiaalisia hoitomuotoja. Psykoedukaatio ja syömishäiriöisen sekä hänen omaisensa tukeminen tulee kuulua heti osaksi hoitoa.
Syömishäiriöt aiheuttavat kärsimystä sairastuneelle ja hänen perheellensä. Avohoidon lisääntyessä läheisten vastuu sairastuneen arkipäivän selviytymisestä kasvaa. Omaiset voivat toimia hoidon ja kuntoutuksen voimavarana kuitenkin vain, jos heidän omasta jaksamisestaan pidetään huolta. Perheen huomioiminen hoidon eri vaiheissa on tärkeää, vaikka hoitoon ei kuuluisi varsinaista perheterapiaa. Omaisten tulee saada riittävästi asiantuntevaa ja perusteellista tietoa sekä tukea.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata omaisten kokemuksia syömishäiriötä sairastavan potilaan hoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa omaisten kokemuksista syömishäiriöisten hoidosta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Aineiston keruu toteutettiin avoimia kysymyksiä sisältävänä sähköisenä kyselynä. Tutkimukseen vastasi 11 (n=11) syömishäiriötä sairastavan omaista. Aineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n Itä-Suomen jäsenyhdistyksen kanssa.
Tulosten perusteella omaisen rooli syömishäiriöisen potilaan hoidossa olivat erilaisia ja vaihtelevia. Omaiset kokivat valmiutensa syömishäiriöisen hoidossa pääosin riittämättömäksi. Huomioiduksi tulemisesta osalla omaisista oli paljon kokemuksia ja osa oli kokenut, ettei heitä ollut huomioitu juuri mitenkään. Omaiset toivoivat hoitotahoilta esimerkiksi enemmän tietoa, tukea ja ymmärrystä sekä säännöllisiä keskusteluita. Omaisilla oli lisäksi toiveita syömishäiriön samantasoisesta hoidosta, syömishäiriöisen hoitoon pääsyn helpottumisesta sekä konkreettisesta avusta arkeen. Tietoa voidaan hyödyntää syömishäiriöisten potilaiden hoitoa ja syömishäiriöisten omaisten palveluita kehitettäessä.
Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisivat olla syömishäiriön vaikutus perhedynamiikkaan ja mistä johtuu, etteivät omaiset ole saaneet mielestään riittävästi tietoa.
Syömishäiriöt aiheuttavat kärsimystä sairastuneelle ja hänen perheellensä. Avohoidon lisääntyessä läheisten vastuu sairastuneen arkipäivän selviytymisestä kasvaa. Omaiset voivat toimia hoidon ja kuntoutuksen voimavarana kuitenkin vain, jos heidän omasta jaksamisestaan pidetään huolta. Perheen huomioiminen hoidon eri vaiheissa on tärkeää, vaikka hoitoon ei kuuluisi varsinaista perheterapiaa. Omaisten tulee saada riittävästi asiantuntevaa ja perusteellista tietoa sekä tukea.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata omaisten kokemuksia syömishäiriötä sairastavan potilaan hoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa omaisten kokemuksista syömishäiriöisten hoidosta.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Aineiston keruu toteutettiin avoimia kysymyksiä sisältävänä sähköisenä kyselynä. Tutkimukseen vastasi 11 (n=11) syömishäiriötä sairastavan omaista. Aineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n Itä-Suomen jäsenyhdistyksen kanssa.
Tulosten perusteella omaisen rooli syömishäiriöisen potilaan hoidossa olivat erilaisia ja vaihtelevia. Omaiset kokivat valmiutensa syömishäiriöisen hoidossa pääosin riittämättömäksi. Huomioiduksi tulemisesta osalla omaisista oli paljon kokemuksia ja osa oli kokenut, ettei heitä ollut huomioitu juuri mitenkään. Omaiset toivoivat hoitotahoilta esimerkiksi enemmän tietoa, tukea ja ymmärrystä sekä säännöllisiä keskusteluita. Omaisilla oli lisäksi toiveita syömishäiriön samantasoisesta hoidosta, syömishäiriöisen hoitoon pääsyn helpottumisesta sekä konkreettisesta avusta arkeen. Tietoa voidaan hyödyntää syömishäiriöisten potilaiden hoitoa ja syömishäiriöisten omaisten palveluita kehitettäessä.
Mahdollisia jatkotutkimusaiheita voisivat olla syömishäiriön vaikutus perhedynamiikkaan ja mistä johtuu, etteivät omaiset ole saaneet mielestään riittävästi tietoa.