Yleisurheilun heittolajien fyysiset suorituskykyvaatimukset käytännön kenttätesteissä ja niiden vaikutus kilpailutuloksiin
Räntilä, Aapo (2015)
Räntilä, Aapo
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117331
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yleisurheilun heittolajien fyysisiä suorituskykyvaatimuksia käytännön kenttätesteissä ja luotiin mitattuun tietoon perustuvat ominaisuusnormistot jokaiselle heittolajille. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös fyysisten ominaisuuksien yhteyttä kilpailutuloksiin. Tämä opinnäytetyö toteutettiin yhdessä Suomen Urheiluliiton kanssa ja tarkoituksena oli luoda mitattua dataa jo olemassa olevien ominaisuusnormistojen tueksi.
Tutkimuksen aineisto kerättiin alueleireiltä, lajivalmentajilta ja Suomen Urheiluliiton erilaisista julkaisuista. Aineisto käsiteltiin Excel-ohjelmalla. Jokaiselle kenttätestille määritettiin korrelaatiokerroin ja trendikäyrä. Trendikäyrällä laskettiin fyysisten ominaisuuksien vaatimukset viiden metrin välein eri kenttätesteissä.
Tuloksista selvisi, että fyysiset ominaisuudet ovat erittäin tärkeitä heittolajeissa eikä niitä turhaan korosteta. Joka lajissa löytyi eri painotuksia fyysisten ominaisuuksien osalta. Yhteistä oli voimaa ja räjähtävyyttä mittaavien kenttätestien suuri korrelaatio joka lajissa.
Miesten ja naisten kohdalla samat testit eivät olleet yhteydessä kilpailutuloksiin aina samalla tavalla. Keihäänheitossa parhaiten korreloituvat kenttätestit olivat: PYT 4 kg, AE 4kg, rinnalleveto, kyykyt ja naisilla erityisesti 3 tasatassu.
Kiekonheitossa seuraavien testien korrelaatio oli suurin suhteessa tulokseen: 3 tasaloikka, AE 5 kg, rinnalleveto, penkki ja takakyykky.
Kuulantyönnössä korkeasti korreloituivat seuraavat testit: tempaus, rinnalleveto, penkki, takakyykky ja työntö niskan takaa.
Moukarinheitossa suurimmat korrelaatiot löytyivät seuraavista testeistä: 3 tasatassu, tempaus, rinnalleveto ja takakyykky.
Tämän tutkimuksen perusteella syntyneet ominaisuusnormistot ovat lähes yhdenmukaiset aikaisempiin testinormistoihin nähden. Pieniä painotuseroja kuitenkin löytyi. Tämän tutkimuksen pohjalta syntyneet ominaisuusnormistot näyttävät sopivan hyvin yhteen myös ulkomaalaisten huippu-urheilijoiden ominaisuuksien kanssa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin alueleireiltä, lajivalmentajilta ja Suomen Urheiluliiton erilaisista julkaisuista. Aineisto käsiteltiin Excel-ohjelmalla. Jokaiselle kenttätestille määritettiin korrelaatiokerroin ja trendikäyrä. Trendikäyrällä laskettiin fyysisten ominaisuuksien vaatimukset viiden metrin välein eri kenttätesteissä.
Tuloksista selvisi, että fyysiset ominaisuudet ovat erittäin tärkeitä heittolajeissa eikä niitä turhaan korosteta. Joka lajissa löytyi eri painotuksia fyysisten ominaisuuksien osalta. Yhteistä oli voimaa ja räjähtävyyttä mittaavien kenttätestien suuri korrelaatio joka lajissa.
Miesten ja naisten kohdalla samat testit eivät olleet yhteydessä kilpailutuloksiin aina samalla tavalla. Keihäänheitossa parhaiten korreloituvat kenttätestit olivat: PYT 4 kg, AE 4kg, rinnalleveto, kyykyt ja naisilla erityisesti 3 tasatassu.
Kiekonheitossa seuraavien testien korrelaatio oli suurin suhteessa tulokseen: 3 tasaloikka, AE 5 kg, rinnalleveto, penkki ja takakyykky.
Kuulantyönnössä korkeasti korreloituivat seuraavat testit: tempaus, rinnalleveto, penkki, takakyykky ja työntö niskan takaa.
Moukarinheitossa suurimmat korrelaatiot löytyivät seuraavista testeistä: 3 tasatassu, tempaus, rinnalleveto ja takakyykky.
Tämän tutkimuksen perusteella syntyneet ominaisuusnormistot ovat lähes yhdenmukaiset aikaisempiin testinormistoihin nähden. Pieniä painotuseroja kuitenkin löytyi. Tämän tutkimuksen pohjalta syntyneet ominaisuusnormistot näyttävät sopivan hyvin yhteen myös ulkomaalaisten huippu-urheilijoiden ominaisuuksien kanssa.