Kokemuksia ryhmämuotoisesta hoidosta osana masennuksen hoitoa
Lemmetty, Tuomas; Lehtonen, Sara (2015)
Lemmetty, Tuomas
Lehtonen, Sara
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087040
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kokemuksia ryhmämuotoisesta hoidosta osana masennuksen hoitoa psykiatrian poliklinikoilla. Työmme tehtävänä oli selvittää mitä on hyvä ryhmämuotoinen hoito, miten ryhmämuotoinen hoito koetaan masennuksen hoidossa ja mikä on ohjaajan rooli masennuksen ryhmämuotoisessa hoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda kehittämisideoita ryhmämuotoisen hoidon toteutukseen jatkossa. Työelämäyhteytenä toimi Tampereen kaupunki.
Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisella eli laadullisella menetelmällä. Laadullisessa menetelmässä ihmisen toimintaa ja kokemusta ja siitä kertomista pidetään merkityksellisessä roolissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Teemahaastattelurunko koostui neljästä eri teemasta. Haastattelimme kolmea masennusryhmiä ohjannutta ammattilaista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella haastatellut kokivat ryhmämuotoisen hoidon tehokkaaksi ja mielekkääksi hoitomuodoksi. Hyvän ryhmämuotoisen hoidon koettiin koostuvan useammista tekijöistä. Keskeisimmät tekijät olivat informaation lisääminen, ryhmän kokoamiseen liittyvät järjestelyt, hoidolliset tekijät ryhmässä, vertaistuki ja ympäristölliset tekijät. Ryhmämuotoisen hoidon vaikutuksesta masennuksen hoitoon nousi paljon positiivisia ajatuksia. Hoitajat kokivat hoidon tehokkaana, taloudellisena ja sisällöllisesti toimivana. Tulosten mukaan ryhmänohjaamisessa merkittävänä pidettiin kiinnostuksen ja tiedon lisäämistä ryhmämuotoisesta hoidosta ja työntekijöiden aktivoimista ryhmänohjaajiksi. Ohjaajat kokivat haasteita oman jaksamisen huomioimisessa. Hyvänä ryhmänohjaajat kokivat parityöskentelyn ja työkavereiden tuen.
Tulosten perusteella hoitajia tulisi aktivoida ryhmämuotoisen hoidon toteuttamiseen ja tarjota heille siihen koulutusta. Myös potilaiden rohkaisuun ja yksilölliseen tukemiseen ryhmässä voisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta voitaisiin vähentää ryhmässä olemisen ja puhumisen pelkoa. Tulosten perusteella masennuksen ryhmämuotoista hoitoa pidettiin tehokkaana ja hyvänä. Kehitettävää voisi olla vielä ryhmien sisällön laajentamisessa ja monipuolisempien ryhmämuotoisten hoitojen tarjoamisessa. Lisätutkimuksena voisi kartoittaa potilaiden omia kokemuksia masennuksen erilaisista ryhmämuotoisista hoidoista ja uusista suunnitteilla olevista ryhmistä.
Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisella eli laadullisella menetelmällä. Laadullisessa menetelmässä ihmisen toimintaa ja kokemusta ja siitä kertomista pidetään merkityksellisessä roolissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Teemahaastattelurunko koostui neljästä eri teemasta. Haastattelimme kolmea masennusryhmiä ohjannutta ammattilaista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella haastatellut kokivat ryhmämuotoisen hoidon tehokkaaksi ja mielekkääksi hoitomuodoksi. Hyvän ryhmämuotoisen hoidon koettiin koostuvan useammista tekijöistä. Keskeisimmät tekijät olivat informaation lisääminen, ryhmän kokoamiseen liittyvät järjestelyt, hoidolliset tekijät ryhmässä, vertaistuki ja ympäristölliset tekijät. Ryhmämuotoisen hoidon vaikutuksesta masennuksen hoitoon nousi paljon positiivisia ajatuksia. Hoitajat kokivat hoidon tehokkaana, taloudellisena ja sisällöllisesti toimivana. Tulosten mukaan ryhmänohjaamisessa merkittävänä pidettiin kiinnostuksen ja tiedon lisäämistä ryhmämuotoisesta hoidosta ja työntekijöiden aktivoimista ryhmänohjaajiksi. Ohjaajat kokivat haasteita oman jaksamisen huomioimisessa. Hyvänä ryhmänohjaajat kokivat parityöskentelyn ja työkavereiden tuen.
Tulosten perusteella hoitajia tulisi aktivoida ryhmämuotoisen hoidon toteuttamiseen ja tarjota heille siihen koulutusta. Myös potilaiden rohkaisuun ja yksilölliseen tukemiseen ryhmässä voisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta voitaisiin vähentää ryhmässä olemisen ja puhumisen pelkoa. Tulosten perusteella masennuksen ryhmämuotoista hoitoa pidettiin tehokkaana ja hyvänä. Kehitettävää voisi olla vielä ryhmien sisällön laajentamisessa ja monipuolisempien ryhmämuotoisten hoitojen tarjoamisessa. Lisätutkimuksena voisi kartoittaa potilaiden omia kokemuksia masennuksen erilaisista ryhmämuotoisista hoidoista ja uusista suunnitteilla olevista ryhmistä.