RIKOSSEURAAMUSLAITOKSEN LAPSI- JA PERHETYÖN LINJAUKSET : henkilökunnan näkemyksiä linjausten toteuttamisesta Helsingin vankilassa
Liukkonen, Marjo (2015)
Liukkonen, Marjo
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275154
Tiivistelmä
Liukkonen, Marjo. Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjaukset. Henkilökunnan näkemyksiä linjausten toteuttamisesta Helsingin vankilassa. Diak Helsinki, kevät 2015, 82 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää Helsingin vankilan henkilökunnan näkemyksiä Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjausten toteuttamisesta sekä linjausten mukaisten työnkuvauudistusten ja tehtävänjakojen näyttäytymisestä käytännön työtehtävissä. Linjausten mukaan lapsi- ja perhetyö on jatkossa koko Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön tehtävä, ja lapsi- ja perhetyön tulee näkyä henkilökunnan työtehtävissä.
Opinnäyteyön aineiston keräsin lokakuussa 2014 Helsingin vankilan henkilökunnalta webropol-kyselyllä, johon sain 30 vastausta. Kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmänä kyselyn monivalintakysymyksiä analysoidessani käytin suoria jakaumia ja ristiintaulukointia, ja avointen kysymysten analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällön-analyysia soveltaen myös sisällön erittelyä. Kyselyn tulokset analysoin häivyttäen vastaajien tunnistettavuuden.
Tutkimuksen perusteella Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjaukset eivät enimmäkseen näy Helsingin vankilan henkilökunnan työnkuvissa. Enemmistö kyselyyn vastanneista, joista varsinkin valvontahenkilöstö, tunsi linjaukset edelleenkin huonosti tai ei lainkaan. Myös osa kuntoutus-, koulutus- ja sosiaalisektorin edustajista tunsi linja-ukset huonosti. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen ja linjauksissakin määritelty tuki vanhemman kasvatustehtävässä ja lapsen edun huomioiminen päätöksenteossa otettiin useimmiten huomioon joissain työtehtävissä.
Valvotut vanhempi-lapsitapaamiset nähtiin parhaiten hoituvan kameravalvotusti. Tuettujen vangin ja lapsen tapaamisten valmistelu- ja valvontavastuut nähtiin useimmiten vankilan sosiaalityöntekijän tai vastaavan tehtävänä, samoin kuin lastensuojeluyhteistyö. Tapaamisiin liittyvät lähestymiskieltoasiat nähtiin rikosseuraamusesimiehen vastuulla olevina. Lapsinäkökulma koettiin tärkeäksi huomioida niin vankiin liittyvissä työ-tehtävissä, eri ammattiryhmien välisessä työnjaossa kuin lapsen kohtaamisessakin.
Helsingin vankilan tapaamistilojen käyttöä tulisi henkilökunnan mielestä lisätä tapaamisaikoja lisäämällä ja tihentämällä, parantamalla tilaresursseja sekä tehostamalla tapaamishakemusten käsittelyä. Yön yli kestäviä tapaamisia henkilökunta ei nähnyt Helsingin vankilassa realistisina.
Vartijoiden koulutuksen ja työnkuvan kehittämisestä perhetyötä sisältäväksi kannatettiin. Lapsi- ja perhetyön linjauksien noudattaminen edellyttää koko henkilökunnan koulutusta eri osa-alueilla. Linjausten edellyttämät vankilan perhetyöstä ja tapaamistiloista vastaavat virkailijat koettiin tärkeinä, ja molempiin sopivina nähtiin enimmäkseen vankilan sosiaalityöntekijä tai vastaava. Koska Helsingin vankilassa eikä koko Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella ko. vastuuvirkoja ole, tulee lapsi- ja perhetyö organi-soida muilla keinoin, esimerkiksi moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvin suunnitellulla vankilan sisäisellä työnjaolla.
Asiasanat: vankilat, perhetyö, lapsilähtöisyys, lapsen etu, tapaamiset, valvotut tapaamiset, Yleissopimus lapsen oikeuksista
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Päihteet ja syrjäytyminen, sosionomi (YAMK).
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää Helsingin vankilan henkilökunnan näkemyksiä Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjausten toteuttamisesta sekä linjausten mukaisten työnkuvauudistusten ja tehtävänjakojen näyttäytymisestä käytännön työtehtävissä. Linjausten mukaan lapsi- ja perhetyö on jatkossa koko Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön tehtävä, ja lapsi- ja perhetyön tulee näkyä henkilökunnan työtehtävissä.
Opinnäyteyön aineiston keräsin lokakuussa 2014 Helsingin vankilan henkilökunnalta webropol-kyselyllä, johon sain 30 vastausta. Kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmänä kyselyn monivalintakysymyksiä analysoidessani käytin suoria jakaumia ja ristiintaulukointia, ja avointen kysymysten analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällön-analyysia soveltaen myös sisällön erittelyä. Kyselyn tulokset analysoin häivyttäen vastaajien tunnistettavuuden.
Tutkimuksen perusteella Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjaukset eivät enimmäkseen näy Helsingin vankilan henkilökunnan työnkuvissa. Enemmistö kyselyyn vastanneista, joista varsinkin valvontahenkilöstö, tunsi linjaukset edelleenkin huonosti tai ei lainkaan. Myös osa kuntoutus-, koulutus- ja sosiaalisektorin edustajista tunsi linja-ukset huonosti. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen ja linjauksissakin määritelty tuki vanhemman kasvatustehtävässä ja lapsen edun huomioiminen päätöksenteossa otettiin useimmiten huomioon joissain työtehtävissä.
Valvotut vanhempi-lapsitapaamiset nähtiin parhaiten hoituvan kameravalvotusti. Tuettujen vangin ja lapsen tapaamisten valmistelu- ja valvontavastuut nähtiin useimmiten vankilan sosiaalityöntekijän tai vastaavan tehtävänä, samoin kuin lastensuojeluyhteistyö. Tapaamisiin liittyvät lähestymiskieltoasiat nähtiin rikosseuraamusesimiehen vastuulla olevina. Lapsinäkökulma koettiin tärkeäksi huomioida niin vankiin liittyvissä työ-tehtävissä, eri ammattiryhmien välisessä työnjaossa kuin lapsen kohtaamisessakin.
Helsingin vankilan tapaamistilojen käyttöä tulisi henkilökunnan mielestä lisätä tapaamisaikoja lisäämällä ja tihentämällä, parantamalla tilaresursseja sekä tehostamalla tapaamishakemusten käsittelyä. Yön yli kestäviä tapaamisia henkilökunta ei nähnyt Helsingin vankilassa realistisina.
Vartijoiden koulutuksen ja työnkuvan kehittämisestä perhetyötä sisältäväksi kannatettiin. Lapsi- ja perhetyön linjauksien noudattaminen edellyttää koko henkilökunnan koulutusta eri osa-alueilla. Linjausten edellyttämät vankilan perhetyöstä ja tapaamistiloista vastaavat virkailijat koettiin tärkeinä, ja molempiin sopivina nähtiin enimmäkseen vankilan sosiaalityöntekijä tai vastaava. Koska Helsingin vankilassa eikä koko Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella ko. vastuuvirkoja ole, tulee lapsi- ja perhetyö organi-soida muilla keinoin, esimerkiksi moniammatillisella yhteistyöllä ja hyvin suunnitellulla vankilan sisäisellä työnjaolla.
Asiasanat: vankilat, perhetyö, lapsilähtöisyys, lapsen etu, tapaamiset, valvotut tapaamiset, Yleissopimus lapsen oikeuksista