Kemiitti 810 panostusjärjestelmän rakoiluvyöhykkeet
Kouvonen, Tomi (2014)
Lataukset:
Kouvonen, Tomi
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502021819
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502021819
Tiivistelmä
Tämä tutkimus on Oy Forcit Ab:n tilaama ja sen tuloksia käytetään dokumenttina viranomaisia ja suunnittelijoita varten sekä markkinointiin. Suomessa yleisenä sallittuna rikkoutumisvyöhykkeenä pidetään 400 mm:ä ja sen mukaisesti suunnittelijat pyrkivät suunnittelemaan louhintatyöt. Kalliotilan louhintojen suunnittelun lähtökohtana pidetään räjähdysainevalmistajien räjähteille ilmoittamia rakoiluarvoja.
Tämän työn tavoitteena oli selvittää voidaanko louhinnan aiheuttamaa rakoilua mallintaa teoreettisesti sekä selvittää kenttäkokein Kemiitti 810 emulsioräjähteen aiheuttama rakoilu. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kalliotilojen suunnittelussa, kun käytetään Kemiitti 810 emulsiopanostusta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin GPR EDZ menetelmän eli maatutkauksen soveltuvuutta louhinnan aiheuttaman rakoilun tutkimiseen.
Räjähdystapahtumaan ja kallion rikkoontumiseen liittyvä teoria on selvitetty asiakirjatutkimuksin. Lähdeaineistona on käytetty alan johtavien tutkijoiden julkaisuja ja kirjoja, aikaisempia tutkimuksia sekä väitöskirjoja. Räjähdyspaine -osuus sekä varsinaiset rakoilututkimukset tehtiin empiirisin kenttäkokein.
GPR EDZ menetelmä soveltuu louhinnan aiheuttaman rakoilun tutkimus-menetelmäksi. Sitä pitää kuitenkin vielä kehittää, jotta se soveltuisi maanalaisten kalliotilojen laadunvalvontaan ilman geologin koulutusta.
K810 emulsioräjähteen rakoiluvyöhyke voidaan määrittää likimäärin oikein teoreettisella mallintamisella. Tutkimuksen yhteenvedossa esitetään kaava, jolla laskenta voidaan tehdä. Yhteenvedossa esitetään myös keskimääräiset rakopituudet, joiden avulla voidaan suunnitella kaari- ja apukaarireikien louhinnat.
Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää voidaanko louhintajäljen optimoinnilla saada kustannussäästöjä muista työvaiheista tunnelilouhinnassa.
Tämän työn tavoitteena oli selvittää voidaanko louhinnan aiheuttamaa rakoilua mallintaa teoreettisesti sekä selvittää kenttäkokein Kemiitti 810 emulsioräjähteen aiheuttama rakoilu. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kalliotilojen suunnittelussa, kun käytetään Kemiitti 810 emulsiopanostusta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin GPR EDZ menetelmän eli maatutkauksen soveltuvuutta louhinnan aiheuttaman rakoilun tutkimiseen.
Räjähdystapahtumaan ja kallion rikkoontumiseen liittyvä teoria on selvitetty asiakirjatutkimuksin. Lähdeaineistona on käytetty alan johtavien tutkijoiden julkaisuja ja kirjoja, aikaisempia tutkimuksia sekä väitöskirjoja. Räjähdyspaine -osuus sekä varsinaiset rakoilututkimukset tehtiin empiirisin kenttäkokein.
GPR EDZ menetelmä soveltuu louhinnan aiheuttaman rakoilun tutkimus-menetelmäksi. Sitä pitää kuitenkin vielä kehittää, jotta se soveltuisi maanalaisten kalliotilojen laadunvalvontaan ilman geologin koulutusta.
K810 emulsioräjähteen rakoiluvyöhyke voidaan määrittää likimäärin oikein teoreettisella mallintamisella. Tutkimuksen yhteenvedossa esitetään kaava, jolla laskenta voidaan tehdä. Yhteenvedossa esitetään myös keskimääräiset rakopituudet, joiden avulla voidaan suunnitella kaari- ja apukaarireikien louhinnat.
Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää voidaanko louhintajäljen optimoinnilla saada kustannussäästöjä muista työvaiheista tunnelilouhinnassa.