Kapillaarivirtausmenetelmän optimointi hiiren endoteelisoluilla
Kähäri, Laura (2014)
Kähäri, Laura
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060612060
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060612060
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia leukosyyttien tarttumista hiiren endoteelisoluihin. Tarkoituksena oli löytää olosuhteet, joissa leukosyyttejä tarttuisi, pyörisi ja transmigroituisi endoteeliin in vitro –olosuhteissa. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli leukosyyttien liikennettä tutkiva tutkimusryhmä Turun Yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Menetelmää tullaan hyödyntämään myöhemmin käyttämällä poistogeenisiä hiirikantoja ja tutkimalla niistä eristettyjen endoteelisolujen kykyä sitoa valkosoluja. Työssä hyödynnettiin tutkimuslaboratorion henkilökunnan asiantuntemusta.
Puolet opinnäytetyöstä koostui verisuonten endoteelisolujen eristyskeinon löytämisestä ja optimoinnista. Hiiren kudoksista eristettäviin soluihin käytettiin kahta magnetismia hyödyntävää eristysmenetelmää. Toinen puoli työstä oli löytää olosuhteet leukosyyttien tarttumiselle kapillaarivirtausmenetelmällä. Kapillaarivirtausmenetelmässä virtauskammioon istutettiin endoteelisoluja, joille aiheutettiin tulehdusreaktio stimuloimalla soluja kasvainkuoliotekijä-:lla. Kammion läpi laitettiin virtaamaan leukosyyttejä, joiden tarttumista endoteelinpintaan virtausolosuhteissa tutkittiin mikroskoopin avulla. Kokeissa käytettiin kahta kaupallista solulinjaa ja eristettyjä primaarisoluja.
Opinnäytetyössä saatiin optimoitua olosuhteet, joilla endoteelisoluja onnistuttiin eristämään kapillaarivirtausmenetelmän tarkoituksiin. Solumäärät olivat kohtuullisen vähäiset, joten menetelmä ei ole vielä riittävän tehokas. Kapillaarivirtausmenetelmä saatiin kuitenkin toimimaan hiiren endoteelisoluilla ja leukosyyttejä saatiin tarttumaan endoteeliin. Tarttuneiden solujen määrä kasvoi kokeen alussa lisäämällä leukosyyttien määrää. Kasvainkuoliotekijä-:n stimulaatioajan kasvattaminen vaikutti tarttuneiden solujen määrään lisääntymiseen. Kapillaarivirtausmenetelmä saatiin pystytettyä hiiren endoteelisoluille käytettäväksi ja primaarisia endoteelisoluja saatiin eristettyä kapillaarivirtausmenetelmän kokeisiin.
Puolet opinnäytetyöstä koostui verisuonten endoteelisolujen eristyskeinon löytämisestä ja optimoinnista. Hiiren kudoksista eristettäviin soluihin käytettiin kahta magnetismia hyödyntävää eristysmenetelmää. Toinen puoli työstä oli löytää olosuhteet leukosyyttien tarttumiselle kapillaarivirtausmenetelmällä. Kapillaarivirtausmenetelmässä virtauskammioon istutettiin endoteelisoluja, joille aiheutettiin tulehdusreaktio stimuloimalla soluja kasvainkuoliotekijä-:lla. Kammion läpi laitettiin virtaamaan leukosyyttejä, joiden tarttumista endoteelinpintaan virtausolosuhteissa tutkittiin mikroskoopin avulla. Kokeissa käytettiin kahta kaupallista solulinjaa ja eristettyjä primaarisoluja.
Opinnäytetyössä saatiin optimoitua olosuhteet, joilla endoteelisoluja onnistuttiin eristämään kapillaarivirtausmenetelmän tarkoituksiin. Solumäärät olivat kohtuullisen vähäiset, joten menetelmä ei ole vielä riittävän tehokas. Kapillaarivirtausmenetelmä saatiin kuitenkin toimimaan hiiren endoteelisoluilla ja leukosyyttejä saatiin tarttumaan endoteeliin. Tarttuneiden solujen määrä kasvoi kokeen alussa lisäämällä leukosyyttien määrää. Kasvainkuoliotekijä-:n stimulaatioajan kasvattaminen vaikutti tarttuneiden solujen määrään lisääntymiseen. Kapillaarivirtausmenetelmä saatiin pystytettyä hiiren endoteelisoluille käytettäväksi ja primaarisia endoteelisoluja saatiin eristettyä kapillaarivirtausmenetelmän kokeisiin.